BIRTHDAY!

"Pieni Jupeni täyttää 18v. Rakastan sinua. Onnea." -Iskä 

Iskähän sen ensimmäisenä sanoi. Jutta täyttää kahdeksantoista.  

Kyllä. Minä juuri. Höpö höpö, sanon minä. Eikö se ollut äsken, kun opin lukemaan ja keräilin voikukkia naapurin nurmella. Olihan se äsken?

Eikö se ollut äsken, kun ajoin mautokortin ja opettelin ajamaan? Tai kun lähdin rippileirille ja konfirmoiduin. Olihan se äsken?  

Kaikkihan sen tietää, että 18 vuotta täyttäessä mikään ei muutu, mutta silti jotenkin kaikki muuttuu. Minun tapauksessa mikään ei muutu (yllättävää). Paitsi laillisesti Alkossa käynti ja ajokortti. Mutta niin kun elämässä ylipäätänsä.  

Olen kahdeksantoistavuotis elämäntaipaleeni aikana saanut niin upeita asioita eteeni. Olen ollut siunattu niin monella eri tavalla. Niin monessa eri paikassa ja niin monella eri ihmisellä. Olen saanut nuorena kokeilla jo omia siipiä ja astua lähemmäksi kohti unelmiani. Olen saanut kohdata vastoinkäymisiä, jotka ovat kasvattaneet minua ihmisenä fiksummaksi ja vahvemmaksi. Olen saanut opetella olemaan parempi ja kokeilla äärirajojani. Olen saanut tuntea ja nähdä. Nähdä elämän kauniita yksityiskohtia, jotka tekevät kokonaisuudesta täydellisen. Olen saanut kävellä eri mantereilla ja kuulla elämän kauniita ääniä. Olen saanut koskettaa ja tuoksutella maailman tuoksuja.  

Ja mikä tärkeintä; Olen saanut rakastaa ja tulla rakastetuksi.  

Minulle on annettu rikas ja arvokas elämä, jota ovat täyttäneet komeat veljeni ja rakastavat vanhemmat. <3

Elämä on niin kaunis. Niin kaunis, että pakahdun kerta toisensa jälkeen.  

On siis mitä hienoin päivä olla elossa. On niin hienoa nähdä tänään minulle rakkaita ihmisiä ja viettää heidän kanssaan aikaa. On niin hienoa, olla just nyt tässä.  

Mitä parasta viikonloppua teille myös. Olkaa ja nauttikaa. <3 

Ylipitkät hihat

PHOTOS BY MERI LUUKKANEN

SHIRT/ZARA PANTS/H&M SHOES/ADIDAS BAG/MANGO

"Jännittäviä, isoja ja leveneviä hihoja hämmästeltiin katumuotikuvissa ja muotiblogeissa. Yksinkertaisimmillaan hihat ovat somasti ylipitkät ja niissä on levenevät hihansuut."

Tyyli.com

Hei pitkästä aikaa! Melkein kaksi viikkoa ollaan eletty hiljaisuudessa. Täällä ollaan taas onneksi normaaliin tapaan.  

Olette varmasti törmänneet tähän trendiin. Ylipitkät hihat ovat olleet mielessäni jo jonkun aikaa, mutta ei trendi ole saanut minun puolestani tuulta purjeisiin. Eilen jostain syystä nämä hihat puhuttelivat ja muodostin asun niiden ympärille. Kokonaisuus näin jälkikäteen miellyttää silmää vielä enemmän.  

Enemmän hihoja siis jatkossa! 

Mutta, mitä tulee syksy- ja talvipukeutumiseen, olen vähän hukassa.  

Aluksi pukeutuminen näin syksyisin innostaa ja pää on täynnä inspiraatiota tulevia kylmiä ilmoja varten. Muutamat hassut sadepäivät se kestäköön ja sitten se loppuu.Inspiraatio meinaan. Ilman kylmenevät päivä päivältä ja kaapissa möllöttää samat lämpimät vaatteet. Villapaitoja, farkkuja ja kaulahuiveja.  

Pakko jo siis myöntää, että vaikka talvi ei ole edes vielä alkanut, olen jo aivan kyllästynyt villapaitoihin ja pitkiin housuihin. 

Kuulostaa ehkä naurettavalta, mutta viimepäivinä on villapaita vedetty päälle jo useamman kerran ja villakangastakkia olen käyttänyt illalla Alepaan mennessäni. On jo niin pirun kylmä.  

 Jostain syystä, tämä aika vuodessa on todella vaikeaa pukeutumisen kannalta –ainakin minulle. Ja jos yhtään minua tunnet, tiedät että kylmä ei minua inspiroi. Missä on lämpö ja paljaat sääret? Auringon valo aamuisin ja vihreät lehdet?  

Eilen oli päivistä kylmin. Ainakin tuntui siltä. Kylmästä viimasta ja ihmisjoukosta huolimatta lähdettiin Merin kanssa kuvailemaan. Olikin todella virkistävää, kun kameran takana olikin joku toinen. Erittäin onnistunut kuvaussessio takana ja innolla odotan, jos saisin tuon upean naisen kameran taakse uudestaankin! 

Mulla alkoi eilen myös syysloma. Pitkään ja hartaasti sitä ollaankin jo odotettu.  

Hyvin tyypillisesti olen siis ensimmäisenä loma-aamuna herännyt 06.42. Eikä kyllä haittaa yhtään. Kynttilävalossa, aamukahvi kädessä ja hiljaisessa kodissa on ollut ihana herätä. Jopa niin ihana, että mielellään herään huomennakin yhtä aikaisin. 

Tästä ei voi tulla muuta kun kaunis ja onnellinen päivä.  

Ihanaa viikonloppua Teille <3

MINUN KESÄNI

Minun kesä oli hyvin onnellinen. Täynnä naurua ja rakkautta. Hymyä ja aurinkoa. 

Se oli mökin vanhoja astioita ja puusaunaa. Se tuoksui meri-ilmalta ja tuoreilta mansikoilta.

Se piti kädestä ja kannatteli minua. Se antoi kaikkensa ja vähän enemmänkin. 

Kesä oli joka puolella. Se oli jopa paikoissa, missä sitä ei edes odotettu. 

Se maistui smoothielta ja Robert's coffeen kahvilta. 

Se näytti seesteiseltä ja rauhalliselta -muutamaa myrskyä lukuunottamatta. 

Kesä jopa korjasi kodin takaisin kodiksi ja sai minut siirtymään kameran toiselle puolelle. Pitkästä aikaa huomasin, kuinka kaunista onkaan linssin toisella puolella.

Se sai minut käyttämään vyölaukkua ja valkoisia vaatteita. Se sai minut herättelemään itseäni ja tyyliäni. 

Kesä sai myös ikuisen merkin iholleni. Se sai minut muistamaan jotain sellaista, mitä en voi enää ikinä unohtaa. 

Se valvotti minua myös yön pikkutunneille asti ja sai minut juomaan valkoviiniä hyvässä seurassa. Se sai minut nauttimaan jälleen uusien ihmisten seurasta ja unohtumattomista tähtitaivaista. 

Se toi minut myös Suomenlinnaan katsomaan tulevaisuutta. Tulevaisuutta vaatteiden valossa. 

Se sai minut nauramaan vatsani pohjasta ja unelmoimaan tulevasta. 

Kesä sai minut myös fiilistelemään maisemia, kulkuvälineitä ja eri kieliä. Se sai minut uskomaan taas hyvään. 

Se sai minut myös monen monta kertaa nousemaan ylös sängystä ja näkemään maailmaa auringon silmin. Se toi minut taas lähemmäksi itseäni. 

Kesä ei myöskään unohtanut, mitä rakkaus on. Rakkaus minun koiriani kohtaan. 

Se sai minut ihastelemaan ystäviäni kaukaa. Ymmärtämään heidän läsnäolon ja sen tärkeyden. Se antoi minulle heidät takaisin. 

Se sai minut tuntemaan oloni tärkeäksi ja rakastetuksi. Se lämmitti auringollaan niin, että tunnen lämmön vielä syksylläkin. 

Minun kesä antoi paljon ja otti vähän. Ja niin kun sanotaan; myrskyn jälkeen tulee tyyntä. Tuli tyyntä ja sen mukana hymyä ja rakkautta. Onnea ja iloa. 

Kiitos kesä 2016. Olit elämäni paras kesä. 


(11 kuva Janita Autio)

MATTOLAITURI

MATTOLAITURI

PHOTOS BY SOFIA SALO

Eksyin taas pyykkien joukkoon. Tällä kertaa Sofian kanssa. Ja mattolaiturille, enkä pyykkitupaan. 

Syksyn viileä ilma, värikkäät lehdet, kiiltävät vesilammikot ja tuulenpuuskahdukset ovat saapuneet Helsinkiin. Kiireiset ihmiset, lapsilaumat ja tööttäilevät autot ovat vallanneet kaupungin. 

Ja minun maailmani on vallannut lukuisat koulutehtävät, aikaiset aamut ja iltapäiväunet. 

Silti minulla on todella hyvä olo. Todella hyvä olo olla juuri tässä ja nyt. Keskittyä ja edetä. Rakentaa omia unelmia ja samalla haaveilla niistä. 

Tänään perustarkastusta tehnyt terkkari kyseli minulta kysymyksiä; Minkälainen on vointi? Onko ollut helppo palata arkeen? Syötkö tai nukutko hyvin? Onko mielen päällä jotain muuta? 

Mitään valittamista en keksinyt. Ainoastaan oikean jalan jalkapöytä on kipeä. Siinä se. Arki tuntuu mukavalta ja unirytmistäkin olen saanut kiinni. 

Kaikki asiat ovat taas jälleen todella hyvin. Niinkin hyvin, että tänään jaksoin hymyillä koko päivän ja en ole edes nukkunut päiväunia. Asiat ovat niin hyvin, että tuleva syksy ja sen tuomat haastavat ilmat eivät haittaa. 

Lisäksi olen saanut elämääni muutaman aivan upean ihmisen. En voisi olla kiitollisempi. 

Aivan ihanaa ja energistä viikkoa teille jokaiselle! Ei anneta veden ja sen ropinat häiritä. Katsotaan niitäkin kauniimman linssin läpi... 

<3

MY HOME

HOME

PHOTOS BY ME

Mistä minun koti on tehty? 

Kotini on tehty natisevasta lattiasta, valkoisista puuovista ja isosta ikkunalaudasta.  

Mistä minun koti on tehty? 

Kahvin tuoksusta, kaupungin äänistä ja esteettisestä ympäristöstä. 

Mistä minun koti on tehty? 

Turvasta, rakkaudesta ja onnesta.  

Siitä on minun koti tehty.  

Jo kesällä minuun iski pieni sisustuskärpänen. Se kärpänen on pörrännyt tässä jo jonkun aikaa, kunnes sain vihdoin laitettua pesän uuteen uskoon.  

Koti on minun peilikuvani. Se näyttää ja tuoksuu minulta. Sieltä pystyy aistimaan ajatukseni ja suunnitelmani.  

Se on myös paljon muuta. Vaikka pieni yksiö onkin vain minun kotini, on se aika-ajoin myös isoveljeni ja monen ystäväni koti. En tarkoita, että täällä yöpyy joka päivä minun lisäkseni joku, vaan tarkoitan sitä, että kotini on aina avoin ihmisille ketä rakastan.  

Kotini on paikka, jossa juhlitaan onnen hetkiä ja turvapaikka ahdistuksen tullen.  

Pitkään kuitenkin koti ei ole oikein näyttänyt minulta. Ei edes tuntunut.  

Kun valkoinen matto ja uudet verhot pääsivät paikalleen, tiesin juuri niiden puuttuvan täältä. Vielä kasa muotilehtiä isän mielestä ruman penkin päälle (ja vähän sen alle) ja uusi viherkasvi peilin viereen. Johan alkoi tuntua kodikkaalta.  

Isoin juttu taisi olla kuitenkin taulut seinällä ja Mummun vanhat ja värikkäät emalikattilat kaappien päällä.  

Mummun vanhat tavarat kodissani ovat olleet kaikkein merkittävimpiä juttuja. Kaikki astiani ovat hänen vanhat ja rakastan niitä yli kaiken. Muutama puinen jakkara ja vielä vanha valkoinen arkku peilin alla. Haarukat ja veitset huokuvat vanhaa aikaa. 

Mummun vanhasta riipuksesta on tullut myös lempi kaulakoruni (vaikka kaulakoruista en ennen ole välittänytkään). Riipus on riippunut Mummun kaulassa jo silloin, kun he Pappani kanssa menivät naimisiin. <3  

Kaikkea vanhaa sekoitettuna Äidin vanhoihin vinyylilevyihin ja muotilehtiin.  

Siitä on minun koti tehty. 

S P Å R A

PHOTOS BY SOFIA SALO

Helou kaikki!

Olen vihdoin taas palannut blogin pariin muutaman päivän hiljaiselon jälkeen.

Vietin viikonlopun Salossa hiukan nukkumassa ja rentoutumassa. Koulupäiviä on ollut vasta kaksi.

Mun onneksi päivät ovat olleet rauhallisia. Saanut hyvin hitaan laskeutumisen tulevaan syksyyn ja vuoteen. Tässä vaiheessa osaan jo sanoa, että rankka vuosi edessä, mutta varmasti sitäkin unohtumarikkaampi. Tuntuu hyvältä olla takaisin koulussa. 

Nyt on ihan pakko mennä laittamaan huomiset kamat kasaan ja yöpaita päälle. Tästä tämä taas lähtee.

 Ollaan kuulolla <3

ROCK N ROLL

PHOTOS BY SOFIA SALO

JACKET/H&M DRESS/2NDHAND SHOES/ROCK REBEL

Pukeutumisessa ihan parasta on heittäytyminen ja jonkun uuden luominen. Vaikka tiedostaa oman tyylin ja ehkä tyylisuunnan, on sitä kiva vaihtaa vaihdetta välillä. Minusta pukeutuminen ja uusien juttujen kokeileminen on vain hauskaa ja mielekästä. Se pitää omankin mielen valppaana ja tekee pukeutumisesta taas monta kertaa mielenkiintoisempaa.  Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan ja fiilistelemään kaikkea uutta!

Koko asun inspiraatio lähti veljeni ylisuuresta nahkatakista. Tiesin heti, että sen kanssa haluan yhdistää jotain romanttista ja vaaleaa. Rokahtavamman oloiset bootsit pääsivät vielä jalkaan ja menoksi. Oli niin vapauttavaa kävellä kaupungilla kunnon kengät jalassa ja takillakaan ei tullut tuulisena päivänä liian kuuma.  

Seuraava asu onkin kaikkea muuta, kuin rokahtava. Nyt kuitenkin laittautumaan iltaa varten. 

 Nauttikaahan tekin viimeisistä kesäilloista <3