MATTOLAITURI

MATTOLAITURI

PHOTOS BY SOFIA SALO

Eksyin taas pyykkien joukkoon. Tällä kertaa Sofian kanssa. Ja mattolaiturille, enkä pyykkitupaan. 

Syksyn viileä ilma, värikkäät lehdet, kiiltävät vesilammikot ja tuulenpuuskahdukset ovat saapuneet Helsinkiin. Kiireiset ihmiset, lapsilaumat ja tööttäilevät autot ovat vallanneet kaupungin. 

Ja minun maailmani on vallannut lukuisat koulutehtävät, aikaiset aamut ja iltapäiväunet. 

Silti minulla on todella hyvä olo. Todella hyvä olo olla juuri tässä ja nyt. Keskittyä ja edetä. Rakentaa omia unelmia ja samalla haaveilla niistä. 

Tänään perustarkastusta tehnyt terkkari kyseli minulta kysymyksiä; Minkälainen on vointi? Onko ollut helppo palata arkeen? Syötkö tai nukutko hyvin? Onko mielen päällä jotain muuta? 

Mitään valittamista en keksinyt. Ainoastaan oikean jalan jalkapöytä on kipeä. Siinä se. Arki tuntuu mukavalta ja unirytmistäkin olen saanut kiinni. 

Kaikki asiat ovat taas jälleen todella hyvin. Niinkin hyvin, että tänään jaksoin hymyillä koko päivän ja en ole edes nukkunut päiväunia. Asiat ovat niin hyvin, että tuleva syksy ja sen tuomat haastavat ilmat eivät haittaa. 

Lisäksi olen saanut elämääni muutaman aivan upean ihmisen. En voisi olla kiitollisempi. 

Aivan ihanaa ja energistä viikkoa teille jokaiselle! Ei anneta veden ja sen ropinat häiritä. Katsotaan niitäkin kauniimman linssin läpi... 

<3

ARKI

PHOTOS BY SOFIA SALO

Muutama vanha kuva blogin puolelle. Kuinka hyvältä näyttääkään tuo valkoinen sänky puhtaineen lakanoineen. Auringonvalo osuu kauniisti kotiini ja lämpö virtaa avonaisesta ikkunasta. 

Hiukan kaipaan kesää.

Mutta arki tuntuu tällä hetkellä hyvältä. Yllättävän hyvältä. 

Vaikka jo miljoonat kotiläksyt ja projektit pitävät minut kiireisenä ja varmasti väsyneenä, odotan syksyä innolla. Syksy antaa rytmin taas arkeen ja rytmi antaa minulle enemmän, kun loma. 

Ja vaikka lomalla on aina ihanaa, on parasta osata nauttia myös arjesta. Arki on tässä ja nyt. Joka aamu ja ilta. Opitaan katsomaan arkea kauneuden kautta. Katsotaan, mitä arjella on meille annettavaa, eikä mitä sillä on otettavaa. Uskon, että arjella on enemmän tarjottavaa, kun lomalla, jos oikeasta perspektiivistä katsotaan. 

Olenko oikeassa?

Se olisi taas maanantai, ja jo toinen kokonainen viikko koulussa. Hiukan pahoittelen huonoa päivitystä. Luvassa olisi kuitenkin kesän kooste ja ehkä hieman ompelujuttuja. Mun kuvaajakin on palannut taas takaisin Tampereelta <3 Mahtoiko teistä moni olla samoilla suunnilla? 

Aivan ihanaa alkavaa viikkoa teille <3

VUOSI HELSINGISSÄ

HOME

PHOTOS BY ME

Tasan vuosi sitten astuin isojen pahvilaatikoiden kanssa kotiini.  

Koti näytti silloin puhtaalta ja tuoreelta. Tuntui niin uudelta, mutta kuitenkin niin vanhalta. Vanhat valkoiset ovet aukenivat, kun astuin sisään. Tiesin, että täällä aion olla vielä pitkään. Kaupungin äänet toivottivat minut tervetulleeksi ja kesän lämpö teki minut hyvin onnelliseksi. 

Pikkuhiljaa tavarat löysivät oman paikkansa. Pikkuhiljaa minä löysin oman paikkani. Ja niin kaikki asiat loksahtivat omille paikoilleen. Kuin kauniista sadusta.  

Tämä vuosi on ollut jotain sellaista, mitä en osaa edes sanoin kuvailla. Ei ole oikeita sanoja kuvailemaan vuottani Helsingissä. Ei ole myöskään sanoja kertomaan, miten paljon olen oppinut –niin itsestäni, kuin kanssaihmisistä.  

Odotuksen olivat korkealla ja ajatukset Helsingistä aika suppeat. Silti odotin innokkaana, mitä Helsingillä on minulle tarjottavana.

Niin kun arvata saattaa; olihan Helsingillä tarjottavaa. Aika paljon enemmän, mitä osasin edes kuvitella. Sellaisia asioita, mitä en edes tiennyt olevan olemassa.  

Ympärilleni olen saanut toinen toistaan upeampia ihmisiä. Ihmisiä, jotka ovat saaneet minut lähtemään mukavuusalueeltani kohtaamaan uusia tilanteita. Ihmisiä, joiden kanssa tunnen olevani hyvin arvokas ja rakastettu. Ihmisiä, jotka ovat opettaneet kiitollisuutta ja armoa. Opettaneet minulle kuinka rakastaa muita ja ennen kaikkea itseäni.  

Heistä kaikista olen niin kiitollinen. Olen niin onnellinen. Olen niin siunattu.  

Myöskään tällä hetkellä en voisi olla ylpeämpi itsestäni ja päätöksistäni. Olen niin mielettömän ylpeä, että tein ison valinnan jo niin nuorena. Uskalsin lähteä ja kokeilla. Uskalsin unelmoida ja ottaa riskejä.  

Ja niin teen edelleen. Unelmoin ja otan riskejä. Tavoittelen korkealle ja annan unelmien viedä minua.

Tiedän, että minua seurataan ja vahditaan. Tiedän, etten ole yksin. Monta suojelusenkeliä on matkassa mukana. Ja hyvä niin.  

Silmästäni valuu kyyneleitä, kun ajattelen, kuinka onnellinen olen. Olen ollut koko vuoden. Siitä päivästä lähtien, kun muutin. Se oli tähän astisen elämäni onnellisin päivä. Ja tämä vuosi on ollut elämäni onnellisin vuosi. Asiat ovat aidosti hyvin ja hienosti. Täytyy muistaa kiittää jokaisesta päivästä, minkä saamme olla täällä. 

Muistakaa tekin olla kiitollisia.  

Ja sitten haluan vielä sanoa jotain kahdelle rakkaimmalle ihmiselle maanpäällä; 

Olen niin sanoinkuvaamattoman kiitollinen teille molemmille. Te jaksoitte uskoa minuun ja unelmiini. Te jaksoitte seistä rinnalla ja ottaa vastaan kaiken -niin risut, kuin ruusutkin. Te luotitte minuun niin paljon, että uskalsitte päästää irti. Päästitte irti, jotta minä saan lentää. 

Lentää unelmiini.  

Ja tällä hetkellä ihailen teitä. Ihailen rohkeuttanne ja pyyteetöntä rakkauttanne. Voi kuinka onnelliseksi tunnen itseni saadessani teidät vanhemmikseni. 

Äiti & Iskä. Rakastan teitä niin paljon.

Nyt on ensimmäinen vuosi taputeltu Helsingissä. Loppuelämä vielä jäljellä.

WHICH ONE IS YOUR FAVORITE?

WHICH ONE IS YOUR FAVORITE?

Pitkästä aikaa laitetaan asuja kokoon. Mikä on teidän suosikki näistä kaikista kuudesta asusta?

Mun suosikiksi pääsee ehdottomasti numero 1 ja 3!

Ihanan aurinkoista ja lämmintä loppupäivää teille ihanat <3