ARKI

PHOTOS BY SOFIA SALO

Muutama vanha kuva blogin puolelle. Kuinka hyvältä näyttääkään tuo valkoinen sänky puhtaineen lakanoineen. Auringonvalo osuu kauniisti kotiini ja lämpö virtaa avonaisesta ikkunasta. 

Hiukan kaipaan kesää.

Mutta arki tuntuu tällä hetkellä hyvältä. Yllättävän hyvältä. 

Vaikka jo miljoonat kotiläksyt ja projektit pitävät minut kiireisenä ja varmasti väsyneenä, odotan syksyä innolla. Syksy antaa rytmin taas arkeen ja rytmi antaa minulle enemmän, kun loma. 

Ja vaikka lomalla on aina ihanaa, on parasta osata nauttia myös arjesta. Arki on tässä ja nyt. Joka aamu ja ilta. Opitaan katsomaan arkea kauneuden kautta. Katsotaan, mitä arjella on meille annettavaa, eikä mitä sillä on otettavaa. Uskon, että arjella on enemmän tarjottavaa, kun lomalla, jos oikeasta perspektiivistä katsotaan. 

Olenko oikeassa?

Se olisi taas maanantai, ja jo toinen kokonainen viikko koulussa. Hiukan pahoittelen huonoa päivitystä. Luvassa olisi kuitenkin kesän kooste ja ehkä hieman ompelujuttuja. Mun kuvaajakin on palannut taas takaisin Tampereelta <3 Mahtoiko teistä moni olla samoilla suunnilla? 

Aivan ihanaa alkavaa viikkoa teille <3

MÖKILLÄ

SUMMER COTTAGE

PHOTOS BY ME

Harvoin pääsen mökille. Harvoin näen merta silmieni alla, taikka tunnen koivujen lehtien huminan korvissani. Harvoin kosketan varpaillani kosteaa nurmikkoa ja suljen silmäni, niinkuin ei olisi muuta maailmaa olemassakaan.

Mutta niinä harvoina kertoina nautin siitä. Nautin kosteasta ruohosta ja lehtien huminasta. Nautin mökinoven aukaisun äänestä ja lautalattioiden natinasta. Nautin merituulesta ja hengitän sitä keuhkoihin. Hengitän sitä niin paljon, että hetken aikaa keuhkot hengittävät vain puhdasta ilmaa. 

Ja niinä harvoina hetkinä, kun haemme isäni kanssa perunamaalta perunoita. Puoliksi vedessä seistessäni pesen niitä ja annan laineiden liplattaa ohitseni. Tunnen vain sen hetken mitä meillä siinä hetkessä on. Tunnen multaisen perunan veden alla ja kuulen harjan äänen. Aurinko lämmittää olkapäitä ja heijastaa veteen tuhansia timantteja. Kuuntelen isän tuntemuksia siitä, miten hienoa on syödä oman maan perunoita. 

Välillä hymyilen. Hymyilen isälle. Hymyilen meille. Hymyilen hetkelle, jonka jaoimme yhdessä.

Ja niinä harvoina kertoina, kun saan kokea ja koskea tämän kaiken, nautin siitä joka kerta enemmän. Arvostan sitä joka kerta enemmän. Kaipaan sitä joka kerta enemmän. 

MUSIKHUSET

PHOTOS BY SOFIA SALO 

DRESS/MANGO 

Ei ihan vastaa kuvien tunnelma tähän tunnelmaan missä olen nyt. Mekko on vaihtunut housuihin ja villapaitaan. Korkokengillä ei tallustella vaan lämpimillä villasukilla. Ei stressiä, ei kiirettä, ei murheita.  

Nyt ollaan virallisesti landella juhlistamassa juhannusta. Ihan huikealla porukalla taas jälleen. Ei voi olla muuta kun hyvä fiilis tulevasta viikonlopusta.  

Alkuperäinen tarkoitus oli jäädä Helsinkiin. Olisin ehkä jopa kaivannut aavekaupungin tunnelmaa, mutta sitten kaikki muuttui. Jälleen. 

Ja nyt löydän itseni Heinolasta. Keskellä peltoja ja metsiä. Keskellä hyttysiä ja ruoan tuoksua.  

Asusta sen verran, että kyseinen mekko on Mangosta ostettu liivi. Toimii muutaman hakaneulan kanssa loistavana mekkona. Eipä kyllä musiikkitalo toiminut kauhean huonona kuvauslokaationakaan.  

Ensiviikolla kuullaan toivottavasti enemmän. Nyt jokainen nauttimaan keskikesän juhlasta ja tunnelmasta. Lupasin itselleni pistää koneen kiinni ja keskittyä kaikkeen muuhun.  

Aivan ihanaa ja turvallista Juhannusta teille kaikille <3