BIRTHDAY!

"Pieni Jupeni täyttää 18v. Rakastan sinua. Onnea." -Iskä 

Iskähän sen ensimmäisenä sanoi. Jutta täyttää kahdeksantoista.  

Kyllä. Minä juuri. Höpö höpö, sanon minä. Eikö se ollut äsken, kun opin lukemaan ja keräilin voikukkia naapurin nurmella. Olihan se äsken?

Eikö se ollut äsken, kun ajoin mautokortin ja opettelin ajamaan? Tai kun lähdin rippileirille ja konfirmoiduin. Olihan se äsken?  

Kaikkihan sen tietää, että 18 vuotta täyttäessä mikään ei muutu, mutta silti jotenkin kaikki muuttuu. Minun tapauksessa mikään ei muutu (yllättävää). Paitsi laillisesti Alkossa käynti ja ajokortti. Mutta niin kun elämässä ylipäätänsä.  

Olen kahdeksantoistavuotis elämäntaipaleeni aikana saanut niin upeita asioita eteeni. Olen ollut siunattu niin monella eri tavalla. Niin monessa eri paikassa ja niin monella eri ihmisellä. Olen saanut nuorena kokeilla jo omia siipiä ja astua lähemmäksi kohti unelmiani. Olen saanut kohdata vastoinkäymisiä, jotka ovat kasvattaneet minua ihmisenä fiksummaksi ja vahvemmaksi. Olen saanut opetella olemaan parempi ja kokeilla äärirajojani. Olen saanut tuntea ja nähdä. Nähdä elämän kauniita yksityiskohtia, jotka tekevät kokonaisuudesta täydellisen. Olen saanut kävellä eri mantereilla ja kuulla elämän kauniita ääniä. Olen saanut koskettaa ja tuoksutella maailman tuoksuja.  

Ja mikä tärkeintä; Olen saanut rakastaa ja tulla rakastetuksi.  

Minulle on annettu rikas ja arvokas elämä, jota ovat täyttäneet komeat veljeni ja rakastavat vanhemmat. <3

Elämä on niin kaunis. Niin kaunis, että pakahdun kerta toisensa jälkeen.  

On siis mitä hienoin päivä olla elossa. On niin hienoa nähdä tänään minulle rakkaita ihmisiä ja viettää heidän kanssaan aikaa. On niin hienoa, olla just nyt tässä.  

Mitä parasta viikonloppua teille myös. Olkaa ja nauttikaa. <3 

SU M M E R D A Y S

PHOTOS BY SOFIA SALO

SHIRT AND PANTS / 2ND HAND SHOES/ZARA

Istuttiin ihan hiljaa linja-autossa. Suljin silmät, kun hän painoi kätensä kaulalleni ja antoi suukon otsalle. Käsi oli lämmin ja varma. Kosketus oli hellä ja rakastava. Juuri sellainen, mistä olen vain haaveillut.  

Matkaa oli vielä jäljellä, kun sain ensimmäiset perhoset vatsaani. Tiesin, että tästä on tulossa hyvin jännittävä viikonloppu minulle ja rakkaalleni. Niinkin jännittävä, että se toi molemmille perhosia vatsaan. 

Vihdoin istuttiin alas ja hymyiltiin. Hymyiltiin niin, että sattui poskiin. Naurettiin niin, että se kantautui vastarannalle. Puhuttiin iltamyöhään auringon laskiessa ja lintujen laulaessa. Nukahdettiin käsikädessä kevätillassa. Mökillä.  

Aamulla kuuma kahvi tutui käsissäni ja varpaista oli kylmä. Villapeittoon kierin ja silmät suljin. Annoin auringon lämmittää minua. Lämmittää talven jäljiltä.  

Ja siinä hän silti oli. Kosketti ja piti kädessä jännän paikan tullen. Selviytyi ja jaksoi olla. Jaksoi hymyillä ja nauraa. Jaksoi pitää kädestä ja koskettaa. Jaksoi olla onnellinen –ihan kaikkien puolesta.  

Yhdessä lähdetään vahvempina. Lähdetään viisaimpina. Lähetään unelmoimaan ja rakentamaan. Lähdetään rakentamaan meitä.  

Oikein kaunista loppu viikonloppua <3