WANHAT -17 & kuulumisia

WANHAT 2017

PHOTOS BY MERI LUUKKANEN

Tuntui siltä, että on pakko tulla jakamaan nämä iloiset ja onnelliset kuvat viime perjantailta. Kauan odotettu prinsessapäivä. Yhtä nopeasti päivä ehti tulla, kun se ehti loppua. Iloa ja naurua. Vähän stressiä ja kiirettä. Mutta silti niin onnellinen päivä.  

Ja hitsi miten olen ylpeä. Niin minusta, kuin minun parista, joka edellisen päivän rientojen jälkeen jaksoi tsempata koko päivän! 

Yksi asia, mikä teki minut erityisen onnelliseksi, oli minun perhe. Minun koko perhe päätti tulla katsomaan iloista päivääni. Ja katsomosta myöhemmin löysin muutaman muunkin rakkaan, jotka tulivat iloitsemaan ja nauttimaan. Antamaan kannustuksensa ja halin. Olin niin onnellinen. Olen sitä yhä edelleen.  

Mitä minulle sitten kuuluu? 

Minulle kuuluu hyvää. Ihan normaalia elämää. Kaikki täällä rullaa –paitsi blogi. Olen ihan tietoisesti pitänyt taukoa. En ihan osaa sanoa, koska tauko loppuu ja mitä sitten. Sen kuitenkin tiedän, että tämä ei ole mikään loppu. Suunnitelmia on vaikka muille jakaa, mutta haluan paljastaa kaiken ajallaan ja samaan aikaan.  

Nyt on työn ja inspiraation aika. Kaikki uudistuu. Ajallaan.  

Kuullaan kyllä myöhemmin ja elämääni muuten voi seurailla snäpin (juttaanna) ja instagramin (juttaervasto) kautta. Pistäkää vain terveisiä tai kommentteja. Niihin ilolla aina vastaan. <3 

Oli kiva kirjoitella kuulumisia. Blogi on yhä edelleen niin rakas paikka. 

<3

SYYLLINEN TUNNE TYLSYYDESTÄ

PHOTOS BY SOFIA SALO

JACKET/ZARA SHIRT/ZARA JEANS/LEVIS SOCKS/MONKI BAG/2ND HAND SHOES/2ND HAND

Viimepäivät ovat olleet onnellisia. Kauniita arkipäiviä sateesta ja tummista pilvistä huolimatta. Viimepäivät ovat olleet rauhallisen hiljaisia. Sellaisia, että on ehtinyt pysähtymään ja kuuntelemaan. Kuullut jopa omat sydämen lyönnit ja sporan kantavan äänen ikkunoiden läpi.  

Viimepäivät ovat olleet pientä taistelua. Taistelua syömisestä, nukkumisesta, ihmissuhteista. Ja varsinkin taistelua ihmissuhteista. Oikeastaan, kun niitä ei olekaan ollut. Ihan vain kaiken kiireen ja olemattoman stressin takia.  

Eikä se oikeasti edes haittaa. Olen mennyt kuin pyörremyrsky läpi siltojen ja lumen. Pää kolmantena jalkana, ja ajatukset jossain aivan muualla, kun tässä hetkessä. Ihan todella toivonut, että jokin sovittu asia peruuntuisi, jotta saisi pysähtyä. Edes pieneksi hetkeksi.  

Ja kun tämä tilanne tulee. Ihan suunnitellusti. Onkin yksinäistä. Tylsää ja vähän lisää yksinäistä.  

Kaiken tämän tunteen lisäksi, kokee myös tarpeettomuutta ja aikaansaamattomuutta. Koska ei olekaan kahvitellut ja käynyt tilaisuuksissa. Tuntee myös syyllisyyttä. Syyllisyyttä siitä, että on joskus tylsää. Ihan kun tänä päivänä ei saisi edes olla tylsää. Saatikka tuntea tylsyyttä. 

Ihan hullua. Nykymaailma meinaan.  

Ja tämän tylsyyden keskellä olen päässyt pysähtymään. Hengittämään vähän rauhallisemmin. Nukkumaan aikaisemmin ja katsonut erilaisia keskusteluohjelmia iltaisin. Harmittaa, että olen potenut tästä huonoa omatuntoa. Huono omatunto, koska en ole ollut ns. liikkeessä ja muiden ihmisten kanssa.  

Olen kuitenkin enemmän, kun tyytyväinen, että jouduin tähän tilanteeseen. En ole tiennyt mitään parempaa, kun tulla kotiin koulun jälkeen. Istua ihan hiljaa vain ja tietää, että on jo päivästä selvinnyt.  

Lisää siis vapaita päiviä. Vapaita päiviä siitä tunteesta, että on aivan pakko mennä, koska muutkin menevät. 

Tämän tylsän viikon päätteeksi lähden kotipuolessa käymään. Ihan todella ihanaa ja kutkuttavaa. En ole vähään aikaan odottanutkaan mitään näin kovin. Kiva päästä kotiin ja Äidin luokse. Kiva (siis todella kiva) nähdä ystäviä ja päästä vaihtamaan kuulumisia. Kiva päästä myös omasta kodista ja sen tuomasta arjesta hetkeksi pakoon. 

Sitten mulla olisi vielä teille kysymys; Olen todella pitkään miettinyt videon tekemistä. Sellaista videota, jossa höpötän päivällä tulleita ajatuksia ja jaan sen teidän kanssanne.  Sellaista videota, jota ei ole liikaa muokattu tai kuvitettu. Se on vaan sellainen, kun mitä minäkin olen.  

Miltä tämä teistä kuulostaa?  

MINUN KESÄNI

Minun kesä oli hyvin onnellinen. Täynnä naurua ja rakkautta. Hymyä ja aurinkoa. 

Se oli mökin vanhoja astioita ja puusaunaa. Se tuoksui meri-ilmalta ja tuoreilta mansikoilta.

Se piti kädestä ja kannatteli minua. Se antoi kaikkensa ja vähän enemmänkin. 

Kesä oli joka puolella. Se oli jopa paikoissa, missä sitä ei edes odotettu. 

Se maistui smoothielta ja Robert's coffeen kahvilta. 

Se näytti seesteiseltä ja rauhalliselta -muutamaa myrskyä lukuunottamatta. 

Kesä jopa korjasi kodin takaisin kodiksi ja sai minut siirtymään kameran toiselle puolelle. Pitkästä aikaa huomasin, kuinka kaunista onkaan linssin toisella puolella.

Se sai minut käyttämään vyölaukkua ja valkoisia vaatteita. Se sai minut herättelemään itseäni ja tyyliäni. 

Kesä sai myös ikuisen merkin iholleni. Se sai minut muistamaan jotain sellaista, mitä en voi enää ikinä unohtaa. 

Se valvotti minua myös yön pikkutunneille asti ja sai minut juomaan valkoviiniä hyvässä seurassa. Se sai minut nauttimaan jälleen uusien ihmisten seurasta ja unohtumattomista tähtitaivaista. 

Se toi minut myös Suomenlinnaan katsomaan tulevaisuutta. Tulevaisuutta vaatteiden valossa. 

Se sai minut nauramaan vatsani pohjasta ja unelmoimaan tulevasta. 

Kesä sai minut myös fiilistelemään maisemia, kulkuvälineitä ja eri kieliä. Se sai minut uskomaan taas hyvään. 

Se sai minut myös monen monta kertaa nousemaan ylös sängystä ja näkemään maailmaa auringon silmin. Se toi minut taas lähemmäksi itseäni. 

Kesä ei myöskään unohtanut, mitä rakkaus on. Rakkaus minun koiriani kohtaan. 

Se sai minut ihastelemaan ystäviäni kaukaa. Ymmärtämään heidän läsnäolon ja sen tärkeyden. Se antoi minulle heidät takaisin. 

Se sai minut tuntemaan oloni tärkeäksi ja rakastetuksi. Se lämmitti auringollaan niin, että tunnen lämmön vielä syksylläkin. 

Minun kesä antoi paljon ja otti vähän. Ja niin kun sanotaan; myrskyn jälkeen tulee tyyntä. Tuli tyyntä ja sen mukana hymyä ja rakkautta. Onnea ja iloa. 

Kiitos kesä 2016. Olit elämäni paras kesä. 


(11 kuva Janita Autio)