ALL BLACK + GREEN BAG

PHOTOS BY SOFIA SALO

JACKET/ZARA SHIRT/BIKBOK JEANS/CUBUS SHOES/MANGO BAG/2ND HAND

Sinulle, joka vielä hypit ulkona nahkatakin kanssa. Ei kannata. On jo aika kylmä. Mutta pakko sanoa, että taistelen viimeiseen asti, kunnes on ihan pakko laittaa talvitakki päälle. Jos lämpömittari näyttää selkeästi päälle plussaa, niin tämähän tyttö pistää sen kevyen takin päälle.  

Minusta ei ole kuulunut kahteen viikkoon. Mitä minulle edes kuuluu? 

Tämän kahden viikon aikana ehdin käymään kotikotona Salossa. Oli erityisen hyvä reissu. Niin tärkeitä asioita käytiin läpi ja sai siinä itsekin avautua mieltä painavista asioista. Ihan erityisen hyvää teki Eevin näkeminen. Eikä edes se, että pääsi kertomaan kuulumiset. Vain se, että se toinen oli siinä lähellä. Oli jotenkin turvallinen olo.  

Kuulostaa ihan hassulta, mutta olen ollut kotona nyt melkein puolitoista viikkoa. Tämä johtuu siitä, että koulurakennuksemme muuttaa ja samaan aikaan meillä on koeviikko meneillään. Koska koulussa ei voi olla, olemme saaneet tehtäväksi tehdä kokeet kotona. Montaa koetta en ole ehtinyt kotona raapustamaan, mutta lomaillut olen.  

Tehnyt oikeastaan vain niitä asioita, mitä aamulla on tehnyt mieli. Sytytellyt kynttilöitä ja vähän mieltäkin. Ollut ekstra herkillä aika monen asian suhteen. Oman itsensä kanssa oleminen onkin hyvin terapeuttista. Siinä oppii kaiken näköistä. Eniten kuuntelemaan omaa mieltä ja kroppaa. Sitä mitä se haluaa kertoa.  

Yksi aamu oli hyvin kaunis. Matikan kokeen jälkeen tiesin, että raitista ilmaa oli saatava. Pistin oikein reilusti päälle ja lähdin luomuna kävelemään kohti Töölönlahtea.   

Lahti oli kylmä ja rauhallinen. Aurinko paistoi veteen niin, että se muodosti valoa joka puolelle. Iloisen oloiset vastaantulijat hymyilivät ja hiekka narisi kengän alla. Oli ihan hiljaista. Lukuun ottamatta lähellä kulkevia junia. Pystyi ihan aistimaan luonnon siinä ympärillä. Silmin sen kaiken näkemään ja koskemaan.  

Hetkeen en ole mitään niin kaunista nähnyt. Ja posket punaisena hymyilin. Oli niin hyvä olo.  

Mitäs muuta?  

Videoasiaa olenkin miettinyt ja aika paljonkin. Kyllä sen ajattelin teille toteuttaa. Kyllä se sen verran mielessä kutkuttaa. Haluan antaa teille jotain sellaista, mitä en vielä ole antanut. Katsotaan mihin se johtaa.  

Huomenna pitkästä aikaa kouluun (ja vielä uuteen rakennukseen). Uusia ylioppilaita saamme myös huomenna julistaa. Eikä onneksi ole enää pitkä aika Itsenäisyyspäivään. Juhlapäivistä se niin kaunis ja herkkä. Sellainen joka pakottaa muistelemaan mistä olla kiitollisia. Kauniisti hiljaisuudessa sitä vietämme ja julistamme Suomea. 

Kuullaan ihan pian!  

<3 

MY HOME

HOME

PHOTOS BY ME

Mistä minun koti on tehty? 

Kotini on tehty natisevasta lattiasta, valkoisista puuovista ja isosta ikkunalaudasta.  

Mistä minun koti on tehty? 

Kahvin tuoksusta, kaupungin äänistä ja esteettisestä ympäristöstä. 

Mistä minun koti on tehty? 

Turvasta, rakkaudesta ja onnesta.  

Siitä on minun koti tehty.  

Jo kesällä minuun iski pieni sisustuskärpänen. Se kärpänen on pörrännyt tässä jo jonkun aikaa, kunnes sain vihdoin laitettua pesän uuteen uskoon.  

Koti on minun peilikuvani. Se näyttää ja tuoksuu minulta. Sieltä pystyy aistimaan ajatukseni ja suunnitelmani.  

Se on myös paljon muuta. Vaikka pieni yksiö onkin vain minun kotini, on se aika-ajoin myös isoveljeni ja monen ystäväni koti. En tarkoita, että täällä yöpyy joka päivä minun lisäkseni joku, vaan tarkoitan sitä, että kotini on aina avoin ihmisille ketä rakastan.  

Kotini on paikka, jossa juhlitaan onnen hetkiä ja turvapaikka ahdistuksen tullen.  

Pitkään kuitenkin koti ei ole oikein näyttänyt minulta. Ei edes tuntunut.  

Kun valkoinen matto ja uudet verhot pääsivät paikalleen, tiesin juuri niiden puuttuvan täältä. Vielä kasa muotilehtiä isän mielestä ruman penkin päälle (ja vähän sen alle) ja uusi viherkasvi peilin viereen. Johan alkoi tuntua kodikkaalta.  

Isoin juttu taisi olla kuitenkin taulut seinällä ja Mummun vanhat ja värikkäät emalikattilat kaappien päällä.  

Mummun vanhat tavarat kodissani ovat olleet kaikkein merkittävimpiä juttuja. Kaikki astiani ovat hänen vanhat ja rakastan niitä yli kaiken. Muutama puinen jakkara ja vielä vanha valkoinen arkku peilin alla. Haarukat ja veitset huokuvat vanhaa aikaa. 

Mummun vanhasta riipuksesta on tullut myös lempi kaulakoruni (vaikka kaulakoruista en ennen ole välittänytkään). Riipus on riippunut Mummun kaulassa jo silloin, kun he Pappani kanssa menivät naimisiin. <3  

Kaikkea vanhaa sekoitettuna Äidin vanhoihin vinyylilevyihin ja muotilehtiin.  

Siitä on minun koti tehty. 

KROPASTA

PHOTOS BY SOFIA SALO

OUTFIT/ZARA & MANGO

"Vitsit miten kaunis olet!", "Olet mielettömän kuvauksellinen", "Wau, kuinka itsevarmalta näytät, jatka samaan malliin" 

Niin kauniita kommentteja. Sydän ihan pakahtuu, kun lukee teidän mielettömän tsemppaavia kommentteja kommenttiboksissa. Joskus sitä vain miettii, miten pystyn antamaan itsestäni niin itsevarman olon, vaikka niin en tunnekaan?

En nyt sanoisi, että en olisi itsevarma. Olen kyllä. Sanon suoraan. Teen muutoksia. Uskallan hypätä tuntemattomaan. Enkä myöskään pelkää. Olen kyllä kaikkea tätä suuresti. Aina ollut ja toivottavasti tulen aina olemaan. Mutta, en ole itsevarma kropastani. 

Yläkoulussa ruokailun jälkeen voivottelin ystävälleni turvotusta. Tuntui, että joka kerta ruokailun jälkeen paisuin niin isoksi, että itsevarma Jutta romahti ihan täysin. En silloin vielä tiennyt, että kroppani kärsi kyseisestä ravinnosta mitä söin. Kokeilin erilaisia diettejä (jo nuorena), kunnes löysin karppauksen muutama vuosi sitten. Olo helpottui ja vatsa rauhottui. Jatkoin ja jatkoin, kunnes kaikki pysähtyi.
Kroppa ei enää jaksanut. Olin väsynyt, vaikka nukuin yöt hyvin. Vatsaa turvotti, vaikka en syönyt juuri mitään. En lihonut, en laihtunut. Kroppa vain pysähtyi. Silloin minäkin pysähdyin.

Kun ruokavalio saatiin kuntoon, itsetunto parani myös. Ei kuitenkaan sellaisiin mittoihin mihin sen olisin halunnut kasvavan. 

Tiedän, kaikki kokee välillä oman kropan omaksi viholliseksi. Tiedän, ettei aina ole hyvä hius-, naama- tai vatsapäivä. Silti. Silti tunnen oloni omassa kropassa tukalaksi. 

Liikunta on asia minkä kanssa taistelen joka päivä. En ole ikinä tykännyt koululiikunnasta. Se on ollut pahin painajainen ja asia mitä olen stressannut koulupäivät. En ole saanut onnistumisen tunnetta, enkä ole koskaan menestynyt siinä. Olen tuntenu oloni norsuksi juostessani pitkää matkaa muiden rinnalla, täysin hölmöläiseksi potkiessani palloa, tai heikoksi, kun en ole jaksanut yrittää. 

Olen antanut koululiikunnan pilata oman fiiliksen liikunnasta. Olen antanut sen vaikuttaa tähän päivään asti. Edelleen vertailen itseäni niihin tyttöihin, jotka pärjäsivät ja jaksoivat yrittää. Olisinpa ollut kuin he.
Sanotaan, että jokaisella on yksi urheilulaji josta pitää. Että jokaisen tulisi vain löytää tämä laji josta nauttii. Minä kyllä löysin. Löysin tanssin. 

Tanssin useamman vuoden ja pääsin jopa opettamaan sitä. Musiikin rytmi vei mennessään, eikä olo ollut epävarma. Päinvastoin; vahva ja itsevarma. 

Silti tanssi on jäänyt ja juokseminen tullut sen tilalle. Juoksemisesta tykkään. Tykkään omasta tahdista, musiikista korvilla ja upeista maisemista. Silti. Taistelen liikunnan kanssa. 

Haluan näyttää itsevarmalta. Haluan tuntea oloni hyväksi korpassani. Haluan muiden näkevän sen. Kaikkein tärkeintä silti tässä tilanteessa olisi löytää hyvä tasapaino omassa kropassa. Siinä tarvitsen lisää kasvua. Tarvitsen aikaa ja yrittämistä. Tiedän, että se päivä tulee, kun olen täysin tyytyväinen tai, edes lähellä sitä. 

Yhtenä merkittävänä itsetunnon kohottajana toimii minulla vaatteet. Ne saavan oloni tuntemaan hyväksi ja itsevarmaksi huonosta naamapäivästä huolimatta. Siksi vaatteet ovat minulle niin tärkeät. Siksi haluan auttaa muita myös pukeutumaan ja saamaan itsevarman olon vaatteiden kautta. Pitkällä tähtäimellä uskon, että pukeutuminen on osa kauneutta ja itsevarmuutta. Se miten itsesi kannat vaatteissa. Se minkä olon se saa. Se minkä hymyn kasvoille se tuo. Se on kauneutta hearthymiö<3

Yritetään kuitenkin muistaa, että olemme kaikki kauniita, kropasta huolimatta hearthymiö<3

ps. Isona inspiraationa asuun toimi ihana bloggaaja Didem ! <3 Asu toimi mielettömän hyvin rakkaan isoveljeni Ollin yo-juhlissa.