1. joulukuuta 2016

ALL BLACK + GREEN BAG

9
6 8

PHOTOS BY SOFIA SALO
JACKET/ZARA SHIRT/BIKBOK JEANS/CUBUS SHOES/MANGO BAG/2ND HAND

Sinulle, joka vielä hypit ulkona nahkatakin kanssa. Ei kannata. On jo aika kylmä. Mutta pakko sanoa, että taistelen viimeiseen asti, kunnes on ihan pakko laittaa talvitakki päälle. Jos lämpömittari näyttää selkeästi päälle plussaa, niin tämähän tyttö pistää sen kevyen takin päälle.  

Minusta ei ole kuulunut kahteen viikkoon. Mitä minulle edes kuuluu? 

Tämän kahden viikon aikana ehdin käymään kotikotona Salossa. Oli erityisen hyvä reissu. Niin tärkeitä asioita käytiin läpi ja sai siinä itsekin avautua mieltä painavista asioista. Ihan erityisen hyvää teki Eevin näkeminen. Eikä edes se, että pääsi kertomaan kuulumiset. Vain se, että se toinen oli siinä lähellä. Oli jotenkin turvallinen olo.  

Kuulostaa ihan hassulta, mutta olen ollut kotona nyt melkein puolitoista viikkoa. Tämä johtuu siitä, että koulurakennuksemme muuttaa ja samaan aikaan meillä on koeviikko meneillään. Koska koulussa ei voi olla, olemme saaneet tehtäväksi tehdä kokeet kotona. Montaa koetta en ole ehtinyt kotona raapustamaan, mutta lomaillut olen.  

Tehnyt oikeastaan vain niitä asioita, mitä aamulla on tehnyt mieli. Sytytellyt kynttilöitä ja vähän mieltäkin. Ollut ekstra herkillä aika monen asian suhteen. Oman itsensä kanssa oleminen onkin hyvin terapeuttista. Siinä oppii kaiken näköistä. Eniten kuuntelemaan omaa mieltä ja kroppaa. Sitä mitä se haluaa kertoa.  

Yksi aamu oli hyvin kaunis. Matikan kokeen jälkeen tiesin, että raitista ilmaa oli saatava. Pistin oikein reilusti päälle ja lähdin luomuna kävelemään kohti Töölönlahtea.   

Lahti oli kylmä ja rauhallinen. Aurinko paistoi veteen niin, että se muodosti valoa joka puolelle. Iloisen oloiset vastaantulijat hymyilivät ja hiekka narisi kengän alla. Oli ihan hiljaista. Lukuun ottamatta lähellä kulkevia junia. Pystyi ihan aistimaan luonnon siinä ympärillä. Silmin sen kaiken näkemään ja koskemaan.  
Hetkeen en ole mitään niin kaunista nähnyt. Ja posket punaisena hymyilin. Oli niin hyvä olo.  

Mitäs muuta?  

Videoasiaa olenkin miettinyt ja aika paljonkin. Kyllä sen ajattelin teille toteuttaa. Kyllä se sen verran mielessä kutkuttaa. Haluan antaa teille jotain sellaista, mitä en vielä ole antanut. Katsotaan mihin se johtaa.  

Huomenna pitkästä aikaa kouluun (ja vielä uuteen rakennukseen). Uusia ylioppilaita saamme myös huomenna julistaa. Eikä onneksi ole enää pitkä aika Itsenäisyyspäivään. Juhlapäivistä se niin kaunis ja herkkä. Sellainen joka pakottaa muistelemaan mistä olla kiitollisia. Kauniisti hiljaisuudessa sitä vietämme ja julistamme Suomea. 

Kuullaan ihan pian!  

<3 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti