





HOME SWEET HOME
Koti. Olen saapunut kotiin.
Kolmen kuukauden jälkeen tuntuu tämä edelleen kodilta. Paikka, jossa nukahdan ja herään. Paikka minne käperryn ja piilotan itseni. Paikka, jossa kukaan ei minua näe (jos ei naapureiden ikkunoita lasketa :D). Paikka, jossa on tilaa hengittää ja ottaa aikaa. Tilaa myös toisille ihmisille. Tilaa rakkaudelle ja murheille. Paikka, joka ei hylkää, ei tuomitse.
Olen paljon pohtinyt kodin merkitystä. Sitä, mistä tietää kodin olevan koti. Ja sitä, koska koti tuntuu vieraalta.
Luin hiljattain hyvin koskettavan tarinan Johannan blogista. Postaus käsitteli kahta kotia. Minulla ei ole maita kahden kodin välissä, mutta toista sataa kilometriä kuitenkin.
Olen siitä onnekas, että minulla on kaksi kotia. Kaksi paikkaa, jossa tunnen olevani kotona. Kaksi paikkaa, joissa saan rakentaa muistoja ja unelmoida. Kaksi paikkaa, joilla aina tulee olemaan sydämessäni erityiset paikat.
Nämä paikat ovat kuitenkin hyvin erilaiset. Yhteistä niillä on vain minä.
Välillä yksin ollessani, omassa kodissa (Helsingissä) tunnen olevani yksin. Myönnän, että välillä kaipaan äidin luokse. Kaipaan hänen ääntään ja esimerkkiään. Välillä kaipaan veljien riitelyä ja mielipiteitä. Kaipaan myös kodin tuoksua ja koirien kuorsaamista. Kaipaan huolettomampaa elämään. Kaipaan lapsen elämää.
Kaipaan joskus niin kovin, että tekisi mieli lähteä kotiin. Salon kotiin.
Sallin itselleni tuntea ikävää. Ikävä on mieletön tunne ja kertoo vaan välittämisestä. Ikävä ei saa kuitenkaan vaikuttaa elämääni ja päätöksien tekoon liikaa.
Viihdyn paremmin, kuin hyvin Helsingissä. En lähtisi täältä mistään hinnasta enää takaisin Saloon. Minulla on nyt täällä uusi koti. Koti, jonka olen itse rakentanut. Ystävät, jotka ovat päässeet sydämeen asti. Kaupunki, jonka tunnen. Täällä minulla on paikka. Paikka, missä saan olla ja elää.
Vaikka Salo on entistä elämääni, rakastan sitä silti. En olisi koskaan uskonut sanovani tätä, mutta totta se on. Miten en voisi olla rakastamatta paikkaa, joka rakensi minusta tällaisen, mitä nyt olen. Miten en voisi rakastaa paikkaa, joka antaa monelle rakkaalleni kodin. Paikan, jossa he nukahtavat ja heräävät. Paikka, jossa heitä rakastetaan ja he kokevat olevansa turvassa. Miten tämä paikka ei voisi merkitä minulle mitään.
Se merkitsee. Ja tulee aina merkitsemään.
Olen aina herätessäni niin sanoinkuvaamattoman onnellinen. Onnellinen tästä. Onnellinen maailmasta. Onnellinen kaikista ympärilläni olevista ihmisistä. Onnellinen terveydestä ja mahdollisuudesta opiskella. Onnellinen siitä kaikesta, mitä olen saanut.
En edes tiedä, miten voisin pukea sanoiksi onnellisuuden tunteen. Ehkä te tiedätte.































