WANHAT -17 & kuulumisia

WANHAT 2017

PHOTOS BY MERI LUUKKANEN

Tuntui siltä, että on pakko tulla jakamaan nämä iloiset ja onnelliset kuvat viime perjantailta. Kauan odotettu prinsessapäivä. Yhtä nopeasti päivä ehti tulla, kun se ehti loppua. Iloa ja naurua. Vähän stressiä ja kiirettä. Mutta silti niin onnellinen päivä.  

Ja hitsi miten olen ylpeä. Niin minusta, kuin minun parista, joka edellisen päivän rientojen jälkeen jaksoi tsempata koko päivän! 

Yksi asia, mikä teki minut erityisen onnelliseksi, oli minun perhe. Minun koko perhe päätti tulla katsomaan iloista päivääni. Ja katsomosta myöhemmin löysin muutaman muunkin rakkaan, jotka tulivat iloitsemaan ja nauttimaan. Antamaan kannustuksensa ja halin. Olin niin onnellinen. Olen sitä yhä edelleen.  

Mitä minulle sitten kuuluu? 

Minulle kuuluu hyvää. Ihan normaalia elämää. Kaikki täällä rullaa –paitsi blogi. Olen ihan tietoisesti pitänyt taukoa. En ihan osaa sanoa, koska tauko loppuu ja mitä sitten. Sen kuitenkin tiedän, että tämä ei ole mikään loppu. Suunnitelmia on vaikka muille jakaa, mutta haluan paljastaa kaiken ajallaan ja samaan aikaan.  

Nyt on työn ja inspiraation aika. Kaikki uudistuu. Ajallaan.  

Kuullaan kyllä myöhemmin ja elämääni muuten voi seurailla snäpin (juttaanna) ja instagramin (juttaervasto) kautta. Pistäkää vain terveisiä tai kommentteja. Niihin ilolla aina vastaan. <3 

Oli kiva kirjoitella kuulumisia. Blogi on yhä edelleen niin rakas paikka. 

<3

BIRTHDAY!

"Pieni Jupeni täyttää 18v. Rakastan sinua. Onnea." -Iskä 

Iskähän sen ensimmäisenä sanoi. Jutta täyttää kahdeksantoista.  

Kyllä. Minä juuri. Höpö höpö, sanon minä. Eikö se ollut äsken, kun opin lukemaan ja keräilin voikukkia naapurin nurmella. Olihan se äsken?

Eikö se ollut äsken, kun ajoin mautokortin ja opettelin ajamaan? Tai kun lähdin rippileirille ja konfirmoiduin. Olihan se äsken?  

Kaikkihan sen tietää, että 18 vuotta täyttäessä mikään ei muutu, mutta silti jotenkin kaikki muuttuu. Minun tapauksessa mikään ei muutu (yllättävää). Paitsi laillisesti Alkossa käynti ja ajokortti. Mutta niin kun elämässä ylipäätänsä.  

Olen kahdeksantoistavuotis elämäntaipaleeni aikana saanut niin upeita asioita eteeni. Olen ollut siunattu niin monella eri tavalla. Niin monessa eri paikassa ja niin monella eri ihmisellä. Olen saanut nuorena kokeilla jo omia siipiä ja astua lähemmäksi kohti unelmiani. Olen saanut kohdata vastoinkäymisiä, jotka ovat kasvattaneet minua ihmisenä fiksummaksi ja vahvemmaksi. Olen saanut opetella olemaan parempi ja kokeilla äärirajojani. Olen saanut tuntea ja nähdä. Nähdä elämän kauniita yksityiskohtia, jotka tekevät kokonaisuudesta täydellisen. Olen saanut kävellä eri mantereilla ja kuulla elämän kauniita ääniä. Olen saanut koskettaa ja tuoksutella maailman tuoksuja.  

Ja mikä tärkeintä; Olen saanut rakastaa ja tulla rakastetuksi.  

Minulle on annettu rikas ja arvokas elämä, jota ovat täyttäneet komeat veljeni ja rakastavat vanhemmat. <3

Elämä on niin kaunis. Niin kaunis, että pakahdun kerta toisensa jälkeen.  

On siis mitä hienoin päivä olla elossa. On niin hienoa nähdä tänään minulle rakkaita ihmisiä ja viettää heidän kanssaan aikaa. On niin hienoa, olla just nyt tässä.  

Mitä parasta viikonloppua teille myös. Olkaa ja nauttikaa. <3 

KIITOLLINEN x 15

Kiitollinen omasta kodista ja siitä, että se ei ainoastaan tarjoa turvapaikkaa minulle, vaan myös ystävilleni. Sellaisesta kodista olen pienestä asti haaveillut.  

• Kiitollinen, että aikaiset aamut sujuvat aina mutkatta –lomien jälkeenkin. Siitä on suuri apu ja tekee arkeen paluusta asteen verran sulavampaa.  
  
  
• Kiitollinen aamukahvista ja sen saamasta energiasta. Ei ole parempaa asiaa illalla, kun tietää aamulla saavansa kupin kuumaa kahvia. 

Kiitollinen säästä. Kuulostaa ehkä hassulta, mutta on niin äärimmäisen hienoa asua pohjoisessa. Lumi (loskineenkin) tuntuu huomattavasti paremmalta, kun synkkä marraskuinen ilma.  

• Kiitollinen toimivasta julkisesta liikenteestä vaikkakin talvella, junilla, busseilla ja sporilla on tapana myöhästellä. Suomessa myöhästely johtuu kuitenkin ainoastaan olosuhteista ja kyydissä (ja kyytiin haluavien) ihmisten käyttäytymisestä! 
  
  
• Kiitollinen, että arki on taas täällä, vaikka lomalla on myös kivaa. Arki saa kuitenkin aikaan tunteen, että on aikaansaava ja energinen. 

Kiitollinen menneisyydestä, joka on muokannut minusta juuri tallaisen kun olen.  

• Kiitollinen kauniista suomen kielestä, jolla voi ilmaista tunteitaan rikkain tavoin. Tätäkään ei ehkä liian usein tule ajatelleeksi.  
  
  
• Kiitollinen puhelimesta, jonka kanssa saan puhua päivittäin rakkaimpien ihmisten kanssa ja jakaa heille päivän tapahtumia, vaikka he eivät Helsingissä olekaan. 

• Kiitollinen päivän ruoasta ja puhtaasta vedestä, joka tuntuu meille arkipäiväiseltä. Ikinä ei joudu nälkäisenä menemään nukkumaan ja siitä kiitollinen olen liian harvoin.  
  
  
• Kiitollinen toimivasta ja terveestä vartalosta. Vaikka huonoja viikkoja ja jaksoja tulee oman kropan kanssa, on omaa vartaloa lähipäivinä oppinut taas uudella tavalla arvostamaan.  
  
  
• Kiitollinen kaikista niistä puhtaista vaatteista, mitä rekissä ja vaatekaapissa roikkuu. Ei tule kylmä pakkasellakaan. 

• Kiitollinen Helsingistä ja siitä kaikesta, mitä sillä on ja  on ollut tarjottavaa. 

• Kiitollinen kaikista niistä hetkistä, jotka olen saanut ystävieni kanssa viettää yhdessä. Kaikista niistä keskusteluista ja kyyneleistä.  

• Ja niin älyttömän kiitollinen tästä tytöstä (joka muuten täytti eilen 18!!!). Elämääni on siunautunut niin uskomattomia ihmisiä. Kiitollinen ihan kaikista heistä. 

VUOSIKATSAUS

Olen joululoman aikana levännyt runsaasti. Ei ole ollut oikein sanoja taikka fiiliksiä edes kirjoitella mitään sen syvällisempää tai edes käydä vanhoja kuvia läpi.

Vuodenvaihde meni jokseenkin pienessä pimennossa. Liian monta asiaa mielessä ja aivan liian vähän voimavaroja niiden asioiden käsittelemiseen.

Nyt pikkuhiljaa alkaa olo tuntua taas omalta itseltä. Siltä elämänhaluiselta ja positiiviselta minulta. Ihan pelottavaa, miten helposti sitä ihminen uppoutuu elämän pieniin kommelluksiin. Ei osaakaan saatika halua katsoa asioita helpoimman kautta. En kuitenkaan etsi syitä sille, miksi mieli on ollut maassa jo useamman viikon ajan. Ne ovat vain jaksoja, jotka on pakko käydä läpi.

Joka tapauksessa, vuosi 2016 oli hyvin tapahtumarikas. Jopa niin rikas, että tuntuu tiettyjen asioiden tapahtuneen vuosia sitten.

Vuosi oli myös monella tavalla hyvin värikäs ja unohtumaton. Päällimmäinen ajatus vuodesta oli se, että se oli minun ensimmäinen kokonainen vuoteni Helsingissä. Ja vaikka minua ravisteltiin ihan urakalla kesän alussa, korjaannuin ja käänsin heikkoudet vahvuuksiksi.

Tämä vuosi toi elämääni myös toinen toistaan upeampia ihmisiä. Sellaisia tyyppejä, joista en uskaltanut edes haaveilla ja samalla, nuo ihmiset tekivät Helsingistä kodin. Ensimmäistä kertaa elämässäni.

Vuoden 2016 jälkeen tuntuu todella hyvältä kääntää uusi sivu elämässä. Ja vaikka sivu onkin vielä puhdas, ovat tulevat kirjoitukset kohta täynnä minua ja minun rikasta elämääni.

Ihan en ole vielä hiffannut, että eletään jo vuotta 2017, mutta eiköhän sekin asia pikkuhiljaa ala valaistua. Innolla ja positiivisella mielellä odotan, mitä uudella vuodella on minulle ja meille kaikille tarjottavanaan. Eiköhän elämällä aina ole.

Kiitos teille ihan jokaikiselle, jotka olette vuottani seurailleet. Toivottavasti pysytte matkassa yhä mukana. Olette arvokkaita.

<3

KAUNISTA JOULUA!

Aamulla heräsin kodistani. Sieltä kodista, missä mulla on ihmisiä ympärilläni. Ihan näiden samojen seinien sisällä.  

Heräsin aamulla vanhasta huoneestani. Sieltä huoneesta, josta kaikki joskus lähti. Ja nyt juon aamukahvia kello seitsemältä aamulla äitini vieressä. Juuri niin kuin aina ennen vanhaan.  

Ihan tosi hyvä olla just nyt.  

Ei ole ollut mitenkään helppo joulukuu. Aika vuoristorataa ja kyyneliä täynnä.  

Mutta sainkin kun sainkin joulufiiliksen takaisin. Pelkästään öitä laskin, koska mun rakkaat uudestaan näkisin. Ja mikä mut oikein onnelliseksi tekee on se, että herään näiden seinien sisältä vielä viikon verran. Hengitän samaa ilmaa ja olen ihan aidosti läsnä.  

Sen halusin vielä sanoa, että vaikka jouluun laitamme vähän vahingossakin hirveän määrän odotuksia, niin olkaa kaikki armollisia. Joulu on juuri sen näköinen, kuin se on. Ja se on tosi hyvä niin. Ei ne suuret odotukset vaan ne pienet asiat.   

Kaunista joulua ihan jokaiselle teistä! Levätkää, rauhoittukaa, nauttikaa ja syökää. Olette kaikki ansainneet sen! 

<3

ITSENÄISYYSPÄIVÄ

PHOTOS BY ME

Kuudes joulukuuta 

Teille käsky kuului rajoillamme seistä, 

Oli tehtävänne silloin mahdoton. 

Sinne jäivät ikuisesti monet teistä, 

Teki valintojaan käsi kohtalon. 

Ovat rajalliset elämämme päivät, 

Emme koskaan tiedä kenen vuoro on. 

Monet palas', mutta liian monet jäivät, 

Vuoksi kodin, isänmaan ja uskonnon. 

Ilman ontuvaa ystävääni, 

Olisimme vain läntisin lääni. 

Ilman miestä, jonka jalka on nyt puuta 

Olis' arkipäivä kuudes joulukuuta. 

Ilman teitä, selvinneitä jostain sieltä, 

Puhuisimme nyt vierasta kieltä. 

Ilman heitä, joiden ristit ovat puuta, 

Olis arkipäivä kuudes joulukuuta. 

Eivät koskaan mene umpeen sielun haavat, 

Emme niitä pysty teille korvaamaan. 

Aivan liian harvat teistä nähdä saavat, 

Kun me itsenäisyyttämme juhlitaan. 

Vielä vapaa on ja itsenäinen maamme, 

Se on sitä vuoksi suuren urheuden. 

Nöyrin mielin Suomen lippuun katsokaamme, 

Kiitos teidän, se on sinivalkoinen. 

Pertti Mäenpää 

Suomi, niin kuin neito. Neito niin kaunis ja vahva.  

Suomi niin kuin sisu. Sisu niin rohkea ja periksi antamaton.  

Suomi niin kuin lumi. Lumi niin, puhdas ja kirkas. 

Suomi niin kuin kansalaiset. Kansalaiset niin rehtejä ja tunnollisia.  

Suomi niin kuin paras. Paras maa koko maapallolla.  

Aamulla herättyäni keitin normaaliin tapaan kahvia ja kävin sen jälkeen happihyppelyllä. Suomen sinivalkoiset liput saloissa loistivat aamuauringon säteiden kanssa kilpaa. Kallio oli pitkästä aikaa hiljainen. Niin rauhallinen ja raikas. Raikas pakkasyön jäljiltä. Kylmä tuuli vaelsi ympärilläni. Posket jo vähän punastuivat. Suljin hetkeksi silmät ja tunnustelin.  

Se miten Suomessa juhlimme itsenäisyyspäivää kertoo paljon meistä kansalaisista. Juhlimme sitä hiljaa ja omissa oloissamme. Polttelemme kynttilöitä ikkunalaudoillamme ja katsomme Tuntematonta sotilasta. Arvokkaasti ja nöyränä hiljaisuudessa muistelemme historiaamme ja sotiemme veteraaneja. Niitä veteraaneja, jotka antoivat kaikkensa, jotta meidän oma Suomemme saisi olla itsenäinen.  

Pieni kansa antoi kaikkensa ja paljon enemmän. Suomalaisella sisulla päästiin haluamaamme lopputulokseen. Kovan hinnan siitä maksoimme, mutta kaiken sen tuskan se kestää.  

On se meidän maa nyt itsenäinen.  

Vaikka Suomi-neito muutti muotoaan ja arvokkaista paikoista jouduttiinkin luopumaan, teki se meidän kansalle paljon enemmän. 

Ei oltukaan enää kaksijakoinen Suomi. Olimme yhtä ja sitä olemme edelleen.  

Ja tunnustan, että täydellisiä emme ole. Matkaa on, mutta mielettömän hyvässä vaiheessa silti. Niin hyvässä, että on se hatun noston paikka. Ihan joka ikisellä.   

Mutta jollakin ihmeen tavalla me teimme sen. Me teimme Suomesta maailman parhaimman maan. 

Olen myös miettinyt, kuinka hassua, miten samaan aikaan on vähän noloa olla suomalainen ja silti samalla niin älyttömän ylpeä siitä. Pieni tuskahiki lentää, kun puhumme Nokiasta ja siitä, miten huonosti taloudessa menee.  

Kuitenkin niin ylpeänä kerromme äitiyspakkauksista ja ilmaisesta koulutuksesta. Siitä miten turvallista Suomessa on ja kuinka kaikki toimii. Maamme on yksi parhaista maista olla äiti ja tasa-arvoinenkin vielä. 

   

Henkilökohtaisesti en voisi olla ylpeämpi suomalaisuudesta.  Niin ylpeä siitä olen, että en arastele sitä sanoa ääneen. Muistutan itseäni päivittäin, kuinka hienosti asiat täällä toimivat. Asiat, joita emme edes tajua toimivan niin hienosti.  

Hiljennytään siis tänään muistelemaan, miksi Suomi on paras paikka maailmassa. Hiljennytään muistelemaan veteraaneja, jotka henkensä uhrasivat meidän Isänmaamme puolesta. Hiljennytään sytyttämään kynttilöitä ja kiitetään siitä kaikesta, mitä meillä jokaisella on.  

Kiitos Suomi. Kiitos, että olet juuri sellainen, kuin olet.  

Kaunista Itsenäisyyspäivää Suomi! <3