BIRTHDAY!

"Pieni Jupeni täyttää 18v. Rakastan sinua. Onnea." -Iskä 

Iskähän sen ensimmäisenä sanoi. Jutta täyttää kahdeksantoista.  

Kyllä. Minä juuri. Höpö höpö, sanon minä. Eikö se ollut äsken, kun opin lukemaan ja keräilin voikukkia naapurin nurmella. Olihan se äsken?

Eikö se ollut äsken, kun ajoin mautokortin ja opettelin ajamaan? Tai kun lähdin rippileirille ja konfirmoiduin. Olihan se äsken?  

Kaikkihan sen tietää, että 18 vuotta täyttäessä mikään ei muutu, mutta silti jotenkin kaikki muuttuu. Minun tapauksessa mikään ei muutu (yllättävää). Paitsi laillisesti Alkossa käynti ja ajokortti. Mutta niin kun elämässä ylipäätänsä.  

Olen kahdeksantoistavuotis elämäntaipaleeni aikana saanut niin upeita asioita eteeni. Olen ollut siunattu niin monella eri tavalla. Niin monessa eri paikassa ja niin monella eri ihmisellä. Olen saanut nuorena kokeilla jo omia siipiä ja astua lähemmäksi kohti unelmiani. Olen saanut kohdata vastoinkäymisiä, jotka ovat kasvattaneet minua ihmisenä fiksummaksi ja vahvemmaksi. Olen saanut opetella olemaan parempi ja kokeilla äärirajojani. Olen saanut tuntea ja nähdä. Nähdä elämän kauniita yksityiskohtia, jotka tekevät kokonaisuudesta täydellisen. Olen saanut kävellä eri mantereilla ja kuulla elämän kauniita ääniä. Olen saanut koskettaa ja tuoksutella maailman tuoksuja.  

Ja mikä tärkeintä; Olen saanut rakastaa ja tulla rakastetuksi.  

Minulle on annettu rikas ja arvokas elämä, jota ovat täyttäneet komeat veljeni ja rakastavat vanhemmat. <3

Elämä on niin kaunis. Niin kaunis, että pakahdun kerta toisensa jälkeen.  

On siis mitä hienoin päivä olla elossa. On niin hienoa nähdä tänään minulle rakkaita ihmisiä ja viettää heidän kanssaan aikaa. On niin hienoa, olla just nyt tässä.  

Mitä parasta viikonloppua teille myös. Olkaa ja nauttikaa. <3 

KIITOLLINEN x 15

Kiitollinen omasta kodista ja siitä, että se ei ainoastaan tarjoa turvapaikkaa minulle, vaan myös ystävilleni. Sellaisesta kodista olen pienestä asti haaveillut.  

• Kiitollinen, että aikaiset aamut sujuvat aina mutkatta –lomien jälkeenkin. Siitä on suuri apu ja tekee arkeen paluusta asteen verran sulavampaa.  
  
  
• Kiitollinen aamukahvista ja sen saamasta energiasta. Ei ole parempaa asiaa illalla, kun tietää aamulla saavansa kupin kuumaa kahvia. 

Kiitollinen säästä. Kuulostaa ehkä hassulta, mutta on niin äärimmäisen hienoa asua pohjoisessa. Lumi (loskineenkin) tuntuu huomattavasti paremmalta, kun synkkä marraskuinen ilma.  

• Kiitollinen toimivasta julkisesta liikenteestä vaikkakin talvella, junilla, busseilla ja sporilla on tapana myöhästellä. Suomessa myöhästely johtuu kuitenkin ainoastaan olosuhteista ja kyydissä (ja kyytiin haluavien) ihmisten käyttäytymisestä! 
  
  
• Kiitollinen, että arki on taas täällä, vaikka lomalla on myös kivaa. Arki saa kuitenkin aikaan tunteen, että on aikaansaava ja energinen. 

Kiitollinen menneisyydestä, joka on muokannut minusta juuri tallaisen kun olen.  

• Kiitollinen kauniista suomen kielestä, jolla voi ilmaista tunteitaan rikkain tavoin. Tätäkään ei ehkä liian usein tule ajatelleeksi.  
  
  
• Kiitollinen puhelimesta, jonka kanssa saan puhua päivittäin rakkaimpien ihmisten kanssa ja jakaa heille päivän tapahtumia, vaikka he eivät Helsingissä olekaan. 

• Kiitollinen päivän ruoasta ja puhtaasta vedestä, joka tuntuu meille arkipäiväiseltä. Ikinä ei joudu nälkäisenä menemään nukkumaan ja siitä kiitollinen olen liian harvoin.  
  
  
• Kiitollinen toimivasta ja terveestä vartalosta. Vaikka huonoja viikkoja ja jaksoja tulee oman kropan kanssa, on omaa vartaloa lähipäivinä oppinut taas uudella tavalla arvostamaan.  
  
  
• Kiitollinen kaikista niistä puhtaista vaatteista, mitä rekissä ja vaatekaapissa roikkuu. Ei tule kylmä pakkasellakaan. 

• Kiitollinen Helsingistä ja siitä kaikesta, mitä sillä on ja  on ollut tarjottavaa. 

• Kiitollinen kaikista niistä hetkistä, jotka olen saanut ystävieni kanssa viettää yhdessä. Kaikista niistä keskusteluista ja kyyneleistä.  

• Ja niin älyttömän kiitollinen tästä tytöstä (joka muuten täytti eilen 18!!!). Elämääni on siunautunut niin uskomattomia ihmisiä. Kiitollinen ihan kaikista heistä. 

VUOSIKATSAUS

Olen joululoman aikana levännyt runsaasti. Ei ole ollut oikein sanoja taikka fiiliksiä edes kirjoitella mitään sen syvällisempää tai edes käydä vanhoja kuvia läpi.

Vuodenvaihde meni jokseenkin pienessä pimennossa. Liian monta asiaa mielessä ja aivan liian vähän voimavaroja niiden asioiden käsittelemiseen.

Nyt pikkuhiljaa alkaa olo tuntua taas omalta itseltä. Siltä elämänhaluiselta ja positiiviselta minulta. Ihan pelottavaa, miten helposti sitä ihminen uppoutuu elämän pieniin kommelluksiin. Ei osaakaan saatika halua katsoa asioita helpoimman kautta. En kuitenkaan etsi syitä sille, miksi mieli on ollut maassa jo useamman viikon ajan. Ne ovat vain jaksoja, jotka on pakko käydä läpi.

Joka tapauksessa, vuosi 2016 oli hyvin tapahtumarikas. Jopa niin rikas, että tuntuu tiettyjen asioiden tapahtuneen vuosia sitten.

Vuosi oli myös monella tavalla hyvin värikäs ja unohtumaton. Päällimmäinen ajatus vuodesta oli se, että se oli minun ensimmäinen kokonainen vuoteni Helsingissä. Ja vaikka minua ravisteltiin ihan urakalla kesän alussa, korjaannuin ja käänsin heikkoudet vahvuuksiksi.

Tämä vuosi toi elämääni myös toinen toistaan upeampia ihmisiä. Sellaisia tyyppejä, joista en uskaltanut edes haaveilla ja samalla, nuo ihmiset tekivät Helsingistä kodin. Ensimmäistä kertaa elämässäni.

Vuoden 2016 jälkeen tuntuu todella hyvältä kääntää uusi sivu elämässä. Ja vaikka sivu onkin vielä puhdas, ovat tulevat kirjoitukset kohta täynnä minua ja minun rikasta elämääni.

Ihan en ole vielä hiffannut, että eletään jo vuotta 2017, mutta eiköhän sekin asia pikkuhiljaa ala valaistua. Innolla ja positiivisella mielellä odotan, mitä uudella vuodella on minulle ja meille kaikille tarjottavanaan. Eiköhän elämällä aina ole.

Kiitos teille ihan jokaikiselle, jotka olette vuottani seurailleet. Toivottavasti pysytte matkassa yhä mukana. Olette arvokkaita.

<3

SYYLLINEN TUNNE TYLSYYDESTÄ

PHOTOS BY SOFIA SALO

JACKET/ZARA SHIRT/ZARA JEANS/LEVIS SOCKS/MONKI BAG/2ND HAND SHOES/2ND HAND

Viimepäivät ovat olleet onnellisia. Kauniita arkipäiviä sateesta ja tummista pilvistä huolimatta. Viimepäivät ovat olleet rauhallisen hiljaisia. Sellaisia, että on ehtinyt pysähtymään ja kuuntelemaan. Kuullut jopa omat sydämen lyönnit ja sporan kantavan äänen ikkunoiden läpi.  

Viimepäivät ovat olleet pientä taistelua. Taistelua syömisestä, nukkumisesta, ihmissuhteista. Ja varsinkin taistelua ihmissuhteista. Oikeastaan, kun niitä ei olekaan ollut. Ihan vain kaiken kiireen ja olemattoman stressin takia.  

Eikä se oikeasti edes haittaa. Olen mennyt kuin pyörremyrsky läpi siltojen ja lumen. Pää kolmantena jalkana, ja ajatukset jossain aivan muualla, kun tässä hetkessä. Ihan todella toivonut, että jokin sovittu asia peruuntuisi, jotta saisi pysähtyä. Edes pieneksi hetkeksi.  

Ja kun tämä tilanne tulee. Ihan suunnitellusti. Onkin yksinäistä. Tylsää ja vähän lisää yksinäistä.  

Kaiken tämän tunteen lisäksi, kokee myös tarpeettomuutta ja aikaansaamattomuutta. Koska ei olekaan kahvitellut ja käynyt tilaisuuksissa. Tuntee myös syyllisyyttä. Syyllisyyttä siitä, että on joskus tylsää. Ihan kun tänä päivänä ei saisi edes olla tylsää. Saatikka tuntea tylsyyttä. 

Ihan hullua. Nykymaailma meinaan.  

Ja tämän tylsyyden keskellä olen päässyt pysähtymään. Hengittämään vähän rauhallisemmin. Nukkumaan aikaisemmin ja katsonut erilaisia keskusteluohjelmia iltaisin. Harmittaa, että olen potenut tästä huonoa omatuntoa. Huono omatunto, koska en ole ollut ns. liikkeessä ja muiden ihmisten kanssa.  

Olen kuitenkin enemmän, kun tyytyväinen, että jouduin tähän tilanteeseen. En ole tiennyt mitään parempaa, kun tulla kotiin koulun jälkeen. Istua ihan hiljaa vain ja tietää, että on jo päivästä selvinnyt.  

Lisää siis vapaita päiviä. Vapaita päiviä siitä tunteesta, että on aivan pakko mennä, koska muutkin menevät. 

Tämän tylsän viikon päätteeksi lähden kotipuolessa käymään. Ihan todella ihanaa ja kutkuttavaa. En ole vähään aikaan odottanutkaan mitään näin kovin. Kiva päästä kotiin ja Äidin luokse. Kiva (siis todella kiva) nähdä ystäviä ja päästä vaihtamaan kuulumisia. Kiva päästä myös omasta kodista ja sen tuomasta arjesta hetkeksi pakoon. 

Sitten mulla olisi vielä teille kysymys; Olen todella pitkään miettinyt videon tekemistä. Sellaista videota, jossa höpötän päivällä tulleita ajatuksia ja jaan sen teidän kanssanne.  Sellaista videota, jota ei ole liikaa muokattu tai kuvitettu. Se on vaan sellainen, kun mitä minäkin olen.  

Miltä tämä teistä kuulostaa?  

iPHONE PHOTOS

1. Kyllä se Helsinki vain on niin kaunis. Sanoinkuvaamatonta.

2. Isoveljeni Olli, on ollut töissä koko kesän Helsingissä ja näin ollen asustellut mun luona aika paljon. Nyt kuitenkin on aika sanoa heipat Ollille ja toivottaa hänelle kaikkea hyvää tuleviin koitoksiin. Inttihän siellä häämöttää.

3. Pääsin Marimekolle Herttoniemeen vähän kurkistamaan, mitä kulisseissa tapahtuu ja miten ne kankaat ihka oikeasti painetaan. Kauniin Marimekko-kirjan sain sieltä mukaani. Kirja on täynnä inspiraatiota ja kauniita kuvia. Aivan mielettömän kauniisti toteutettu kirja.

4. Jos joku yhtään minua tuntee, tietää, että en laita koskaan ruokaa. Oli siis suuren suuri saavutus, kun tein kaurahyvepaistosta kotona ja vielä täysin itselleni.

5. Niinkuin jo sanoin, Ollin viimeinen työpäivä oli about viikko sitten ja mun kämppähän näytti aika räjähtäneeltä :D

6. Mulla on ehkä paras naapuri koskaan. Tästä haluan kertoa teille jossain vaiheessa lisää!

7. Perjantait tuntuu arjessa niin hyvältä. Ne ovat melkein parempia, kuin lomat. Perjantaina mulla on lupa herkutella ja valvoa myöhään.

8. Pitkästä aikaan asukuviin menossa. Leveät hihat ovat olleet ihan mun lempparit.

9.Yksi kaunis lauantai vietettiin Ariellen luona syöden ja jutellen. Enemmän näitä kiitos. <3

10. Löyly -kesän THE-juttu. Ja ollut sen arvoinen, mitä on hehkutettukin. Löyly on myös minulle siksi niin rakas, koska se kuvastaa oivallisesti Suomea ja suomalaisuutta. Puuta, Marimekkoa, merta ja saunaa.

11. Kiasmassa pitäisi oikeasti käydä enemmän. Varsinkin nykyisenä Helsinkiläisenä pitäisi hyödyntää kaikki taidemuseot yms. Täällä ne kaikki ovat niin lähellä.

12. Birgitta, itseasiassa lempikahvila jo muutaman vuoden takaa. Kahvilahan on vasta nuori tulokas, mutta tunnelma sitäkin upeampi. Kuin olisi ulkona, mutta sittenkin sisällä takkatulen äärellä. Tykkään ja todella kovasti.

13. Kukan kanssa ollaan vietetty paljon aikaa viimepäivinä. Teetä ja kahvia on meidän neitosten kurkusta alas mennyt ehkä vähän liikaakin. Mutta minkäs sille voi, kun seura on mitä mahtavinta.

14. Eräänä onnellisena lauantaina päädyttiin tämän kaunottaren kanssa ulos. Katsokaa nyt, mitä kaunottaria mun elämääni on tullut<3

15. Adan kanssa koulussa meidän lempijuttu on mennä Opon huoneeseen ja hakea kupponen kahvia. Mikä voisikaan olla parempaa, ja vielä keskellä koulupäivää. Pieniä juttuja, mutta silti niin isoja <3

16. Toinen Ada on niin pieni, että sitä välillä rutistelen ja suukottelen. <3

17. Okei, inhoan siis kyseistä filtteriä, mutta musta tässä kuvassa on aito meininki. Kukan kanssa ollaan kyllä ahkeroitu enemmän, kun otettu snäppiä...

18. Ja kuva taitaa kertoo enemmän, kuin tuhat sanaa.. <3

19. Ada kokkasi ja järjesti minulle ja Kukalle aivan ihanan dinnerin. Rakkaudenosoitus suoraan latinolaisen naisen sydämestä.

20. Pakko sanoa, että ei munkaan laittama ruoka yhtään hullummalta näyttänyt. Johtunee ehkä mummun vanhasta astiasta.

21. Kokkimme Perämiehenkadulla. <3

22. Oma koti on niin rakas... <3

23. Ja Marimekkoa kannan enemmän, kuin ylpeydellä.

24. Olen aivan rakastunut uusiin sukkiini ja oikeastaan kaikkiin sukkiin. Mikä mahtava yksityiskohta asuun.

25. Niin mun näköinen ruoka... Helppoa ja kivaa. Nimenomaan.

26. Vielä vähän lisää Marimekkoa. Äidin vanha hame yllättäen muutti muotoaan minun luona. Nyt se on haalari.

27. Löysin taivaallisen upean jakun kirpparilta. Hintaa taisi olla vaivaiset 7 euroa. Tuohon vielä sopivat pöksyt.

28. Katri pitää huolen minun yleissivistyksestä. Tämä taiteilija oli ranskalainen. Upeita ja värikkäitä töitä.

29. Design-viikolla nautittiin mitä erikoisemmista asioista Helsingissä.

30. Jokapoika päässyt ihan paraatipaikalle. Kuvahan siitä piti ottaa ja päätyi se myös oman instagramin lisäksi Marimekon instagramiin. :D

31. Ei valitettavasti enää paljailla säärillä. 

32. Reetaa piti lähteä kuuntelemaan ihanaan ja aurinkoiseen Caruseliin. 

33. Kukas muukaan, kun ihana Airelle -kahvin äärellä tietysti. <3

Pitkästä aikaa puhelimesta kuvia. Toivottavasti tykkäsitte!

Nyt viikonlopun viettoon. Ihanaa ja rentouttavaa sellaista siis teille <3