6. joulukuuta 2016

ITSENÄISYYSPÄIVÄ

7idkuva6

PHOTOS BY ME

Kuudes joulukuuta 



Teille käsky kuului rajoillamme seistä, 

Oli tehtävänne silloin mahdoton. 
Sinne jäivät ikuisesti monet teistä, 
Teki valintojaan käsi kohtalon. 
Ovat rajalliset elämämme päivät, 
Emme koskaan tiedä kenen vuoro on. 
Monet palas', mutta liian monet jäivät, 
Vuoksi kodin, isänmaan ja uskonnon. 
Ilman ontuvaa ystävääni, 
Olisimme vain läntisin lääni. 
Ilman miestä, jonka jalka on nyt puuta 
Olis' arkipäivä kuudes joulukuuta. 
Ilman teitä, selvinneitä jostain sieltä, 
Puhuisimme nyt vierasta kieltä. 
Ilman heitä, joiden ristit ovat puuta, 
Olis arkipäivä kuudes joulukuuta. 
Eivät koskaan mene umpeen sielun haavat, 
Emme niitä pysty teille korvaamaan. 
Aivan liian harvat teistä nähdä saavat, 
Kun me itsenäisyyttämme juhlitaan. 
Vielä vapaa on ja itsenäinen maamme, 
Se on sitä vuoksi suuren urheuden. 
Nöyrin mielin Suomen lippuun katsokaamme, 
Kiitos teidän, se on sinivalkoinen. 


Pertti Mäenpää 


Suomi, niin kuin neito. Neito niin kaunis ja vahva.  
Suomi niin kuin sisu. Sisu niin rohkea ja periksi antamaton 
Suomi niin kuin lumi. Lumi niin, puhdas ja kirkas. 
Suomi niin kuin kansalaiset. Kansalaiset niin rehtejä ja tunnollisia.  
Suomi niin kuin paras. Paras maa koko maapallolla.  

Aamulla herättyäni keitin normaaliin tapaan kahvia ja kävin sen jälkeen happihyppelyllä. Suomen sinivalkoiset liput saloissa loistivat aamuauringon säteiden kanssa kilpaa. Kallio oli pitkästä aikaa hiljainen. Niin rauhallinen ja raikas. Raikas pakkasyön jäljiltä. Kylmä tuuli vaelsi ympärilläni. Posket jo vähän punastuivat. Suljin hetkeksi silmät ja tunnustelin.  

Se miten Suomessa juhlimme itsenäisyyspäivää kertoo paljon meistä kansalaisista. Juhlimme sitä hiljaa ja omissa oloissamme. Polttelemme kynttilöitä ikkunalaudoillamme ja katsomme Tuntematonta sotilasta. Arvokkaasti ja nöyränä hiljaisuudessa muistelemme historiaamme ja sotiemme veteraaneja. Niitä veteraaneja, jotka antoivat kaikkensa, jotta meidän oma Suomemme saisi olla itsenäinen.  

Pieni kansa antoi kaikkensa ja paljon enemmän. Suomalaisella sisulla päästiin haluamaamme lopputulokseen. Kovan hinnan siitä maksoimme, mutta kaiken sen tuskan se kestää.  

On se meidän maa nyt itsenäinen.  

Vaikka Suomi-neito muutti muotoaan ja arvokkaista paikoista jouduttiinkin luopumaan, teki se meidän kansalle paljon enemmän. 

Ei oltukaan enää kaksijakoinen Suomi. Olimme yhtä ja sitä olemme edelleen.  

Ja tunnustan, että täydellisiä emme ole. Matkaa on, mutta mielettömän hyvässä vaiheessa silti. Niin hyvässä, että on se hatun noston paikka. Ihan joka ikisellä  

Mutta jollakin ihmeen tavalla me teimme sen. Me teimme Suomesta maailman parhaimman maan. 

Olen myös miettinyt, kuinka hassua, miten samaan aikaan on vähän noloa olla suomalainen ja silti samalla niin älyttömän ylpeä siitä. Pieni tuskahiki lentää, kun puhumme Nokiasta ja siitä, miten huonosti taloudessa menee.  

Kuitenkin niin ylpeänä kerromme äitiyspakkauksista ja ilmaisesta koulutuksesta. Siitä miten turvallista Suomessa on ja kuinka kaikki toimii. Maamme on yksi parhaista maista olla äiti ja tasa-arvoinenkin vielä. 
   
Henkilökohtaisesti en voisi olla ylpeämpi suomalaisuudesta.  Niin ylpeä siitä olen, että en arastele sitä sanoa ääneen. Muistutan itseäni päivittäin, kuinka hienosti asiat täällä toimivat. Asiat, joita emme edes tajua toimivan niin hienosti.  

Hiljennytään siis tänään muistelemaan, miksi Suomi on paras paikka maailmassa. Hiljennytään muistelemaan veteraaneja, jotka henkensä uhrasivat meidän Isänmaamme puolesta. Hiljennytään sytyttämään kynttilöitä ja kiitetään siitä kaikesta, mitä meillä jokaisella on.  

Kiitos Suomi. Kiitos, että olet juuri sellainen, kuin olet.  

Kaunista Itsenäisyyspäivää Suomi! <3 

5 kommenttia:

  1. Tekstiäsi on hieman raskasta lukea vaikkakin kirjoitat hyvin. Tuntuu siltä kuin yrittäisit väkisin saada tekstiä pidemmäksi toistelemalla sanoja. Lyhyempikin teksti riittäisi vallanmainiosti! Mutta kuvasi ovat aina ihanaa katseltavaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikävä kuulla. Itse pidän sitä vahvasti omana tyylinäni kirjoittaa ja toistaa nimenomaan sanoja. Mutta kiva, jos kuvat miellyttävät. Ja kiitos kovasti kommentistasi! :)

      Poista
    2. Jep! Itekkin huomannut saman, ihme väkisin vääntämistä.

      Poista
  2. Yhdyn edelliseen. Tälläiset tekstit tuntuu tekopyhiltä, ihan kuin yrittäisit vaan väkisin saada aikaan taiteellisen tekstin.

    VastaaPoista