AJATUKSIA

PHOTOS BYJANITA AUTIO

"Mä tulen sitten käymään heti kun loma alkaa."  

"Onneksi Helsinki ei ole niin kaukana, etten sinne pääsisi käymään."  

"Ainahan mä voin sinne sitten tulla."  

"Joo, kesälomalla on aikaa. Tulen varmaan muutamaankin otteeseen."  

Niin. Tulivatko he?  

Kyllä. Aika monet tulivat. Vuosi sitten. Niin.  

Olin hyvin tietoinen, kun kotootani, perheeni ja ystävien luota lähdin Helsinkiin, että suhteet muuttuvat. Olin tietoinen, ettei perhettä ja ystäviä nähdä samalla tavalla. Olin tietoinen, että lähteminen on vaikeaa ja aikataulujen suunnittelu on raskasta. Olin tietoinen, että uudet ystävät vievät tilaa elämässäni ja oma arki pyörittää päätäni.  

En silti koskaan varautunut jatkuvaan peruuttamiseen tai pelkkien sanojen kuuntelemiseen.  

Ei. En ole vihainen. Olen vain surullinen. Olen pettynyt ja ihmeissäni. Pettynyt varmasti myös itseeni. Mutta silti. Ihmeissäni. 

Haluan vain sanoa sen, että oikeiden ystävien löytäminen näinkin isosta kaupungista osoittautui astetta haasteellisemmaksi. Ei vastaan kävellytkään vanhat tutut ja ystävät. 

Kukaan ei ihan ymmärtänytkään, että minulla on kaksi veljeä ja koiria. Ollaan kasvatettu marsuja ja takkahuone on ollut täynnä pokaaleja. Ei ihan hiffattu, miten siistiltä sporavaunujen ääni kuulostaa tai kuinka ihmeellistä on käydä kävelyllä Töölönlahdella. 

Itselle niin itsestään selvät asiat olivatkin vieraita ja tuntemattomia. Piti kertoa uudestaan ja uudestaan. Siinäkin toivossa, että tästä tyypistä saisin aidon ystävän.  

Näin vuoden jälkeen voin sanoa, että olen löytänyt kavereita ja muutaman ihan oikean ystävän. Sellaisen ystävän, jolle valittaa surkeaa koenumeroa ja koti-ikävää. Sellaisen ystävän, jonka kanssa viiniä voisi juoda aamuyöhön asti laulaen ja nauraen. Sellaisen ystävän, joka kysyy kotimatkallaan olenko jo turvassa ja omassa kodissa.  

Sellaisia oikeita ystäviä on eteeni tepastellut. Enkä ole hetkeäkään miettinyt, että heistä päästäisin irti. Ovat he olleet suuri syy siihen rakkauteen mitä Helsingissä on. Sitä rakkautta on olemassa joka paikassa. Ympärillä, minne ikinä katsonkaan. Tunnen ja tiedän olevani rakastettu. Täällä ja Salon kodissa. 

Mutta. Taakseni jäi monen monta hyvää ja rakasta ystävää. Siellä he yhä edelleen ovat, mutta ovatko siltikään.  

Tällaisia ajatuksia tänään. Onneksi huomenna tämä onnellinen tyttö näkee isäänsä ja toivon mukaan toista veljeään. <3  

Jatketaan ja kuullaan <3

Ylipitkät hihat

PHOTOS BY MERI LUUKKANEN

SHIRT/ZARA PANTS/H&M SHOES/ADIDAS BAG/MANGO

"Jännittäviä, isoja ja leveneviä hihoja hämmästeltiin katumuotikuvissa ja muotiblogeissa. Yksinkertaisimmillaan hihat ovat somasti ylipitkät ja niissä on levenevät hihansuut."

Tyyli.com

Hei pitkästä aikaa! Melkein kaksi viikkoa ollaan eletty hiljaisuudessa. Täällä ollaan taas onneksi normaaliin tapaan.  

Olette varmasti törmänneet tähän trendiin. Ylipitkät hihat ovat olleet mielessäni jo jonkun aikaa, mutta ei trendi ole saanut minun puolestani tuulta purjeisiin. Eilen jostain syystä nämä hihat puhuttelivat ja muodostin asun niiden ympärille. Kokonaisuus näin jälkikäteen miellyttää silmää vielä enemmän.  

Enemmän hihoja siis jatkossa! 

Mutta, mitä tulee syksy- ja talvipukeutumiseen, olen vähän hukassa.  

Aluksi pukeutuminen näin syksyisin innostaa ja pää on täynnä inspiraatiota tulevia kylmiä ilmoja varten. Muutamat hassut sadepäivät se kestäköön ja sitten se loppuu.Inspiraatio meinaan. Ilman kylmenevät päivä päivältä ja kaapissa möllöttää samat lämpimät vaatteet. Villapaitoja, farkkuja ja kaulahuiveja.  

Pakko jo siis myöntää, että vaikka talvi ei ole edes vielä alkanut, olen jo aivan kyllästynyt villapaitoihin ja pitkiin housuihin. 

Kuulostaa ehkä naurettavalta, mutta viimepäivinä on villapaita vedetty päälle jo useamman kerran ja villakangastakkia olen käyttänyt illalla Alepaan mennessäni. On jo niin pirun kylmä.  

 Jostain syystä, tämä aika vuodessa on todella vaikeaa pukeutumisen kannalta –ainakin minulle. Ja jos yhtään minua tunnet, tiedät että kylmä ei minua inspiroi. Missä on lämpö ja paljaat sääret? Auringon valo aamuisin ja vihreät lehdet?  

Eilen oli päivistä kylmin. Ainakin tuntui siltä. Kylmästä viimasta ja ihmisjoukosta huolimatta lähdettiin Merin kanssa kuvailemaan. Olikin todella virkistävää, kun kameran takana olikin joku toinen. Erittäin onnistunut kuvaussessio takana ja innolla odotan, jos saisin tuon upean naisen kameran taakse uudestaankin! 

Mulla alkoi eilen myös syysloma. Pitkään ja hartaasti sitä ollaankin jo odotettu.  

Hyvin tyypillisesti olen siis ensimmäisenä loma-aamuna herännyt 06.42. Eikä kyllä haittaa yhtään. Kynttilävalossa, aamukahvi kädessä ja hiljaisessa kodissa on ollut ihana herätä. Jopa niin ihana, että mielellään herään huomennakin yhtä aikaisin. 

Tästä ei voi tulla muuta kun kaunis ja onnellinen päivä.  

Ihanaa viikonloppua Teille <3

Inspiration Blog Awards

http://www.inspirationblogawards.com/ehdokkaat/

Iloikseni voin kertoa, että minua voi äänestää Inspiration Blog Awardseissa. Mukana on toinen toistaan upeimpia bloggaajia, mutta jos juuri sinun mielestäni Minä ansaitsen äänesi niin äänestyslinkki löytyy tästä. Minut löydät Inspiration-kategoriasta. 

Kiitos jokaisesta äänestä jo etukäteen <3

Ihanaa torstaita teille <3 

OUTFIT

PHOTOS BY SOFIA SALO

PANTS/ZARA SHIRT/H&M SHOES/ZARA BAG/MANGO

Heippa, 

Voi kuinka aika on kulunut mielettömän nopeaa vauhtia. Viimeisestä postauksesta on aikaa jo päälle viikko. Vihdoin koeviikko on ohi ja uusi jakso rytmittämässä tätä arkea. Ja hyvä niin.  

Mun viimeviikot ovat olleet hyvin mielenkiintoisia. Aika erilaisia, mitä yleensä, mutta silti niin tapahtumarikkaita. Olen ollut jopa niin syvällä ajatuksissani, että olen unohtanut koko blogin ja sen olemassaolon. Ja pakko myöntää, että hyvin harvoin käy näin.  

Joka tapauksessa syksy on nyt saapunut ja sen mukana värikkäät lehdet ja kylmä syystuuli. Varpaat palelevat ilman villasukkia ja nahkahanskat ovat löytäneet vakiopaikkansa -nimittäin käteni.  

Mutta tiedättekö mitä?  

Minua ei haittaa. Ei ihan oikeasti, vaikka vihaan kylmää ja tulevaa talvea yli kaiken.  

Olen tämän vihaamisen yrittänyt kääntää positiiviseksi ja ihan tietoisesti. Niin kun kaikki muutkin negatiiviset asiat.  

Olen yrittänyt rakastaa arkea taas vähän enemmän ja aikaisia aamuja. Ei siinä, etteikö niissä olisi ennenkään ollut mitään vikaa, mutta tällä hetkellä tuntuu siltä, että ihmiset ympärillä haaveilevat vain lomasta ja lämmöstä.  

Kun se elämä nyt vaan on tässä ja nyt. Arjessa meidän mukana. Elämä siis. Miksei me yritetä tehdä siitä arjesta juhlaa. Niin kun jossain mainoksessa onkin sanottu. 

Nyt vasta olen tajunnut sen. Arki on juhlaa ja me teemme siitä elettävän. 

Toinen ajatus mikä tällä hetkellä mielessä pyörii on kiitollisuus.  

Kun on muuttanut omasta turvallisesta kodista suureen maailmaan ja vielä ihan ypöyksin, tuntee sitä olonsa joskus tosi yksinäiseksi.  

Niin tunsin minäkin.  

Mutten tunne enää. Olen ymmärtänyt viimekesän muuttaneen taas ajatuksia ja oletuksia. Oletuksia ystävistä ja ihmisistä ympärillä.  

Minulle on muodostunut aivan mielettömän hieno ystäväpiiri Helsinkiin. Niin hieno, että ajattelen heitä Salossa ollessani. Puhun heistä äidilleni kaupassa seistessäni ja mietin heitä nukkumaan mentäessäni.

  

Ja kyllä vain turvalliset ihmiset ympärillä tekevät turvallisen olon. Ja mikä tärkeintä; olon, että olen kotona. 

Tälläisiä ajatuksia tänään.

Asusta sen verran, että kyseinen setti on löytynyt päältäni jo monena päivänä. Mielettömän helppo ja yksinkertainen. Helposti lähestyttävä, muttei liian tavallinen.  

Ihanaa viikkoa teille jokaiselle <3