WANHAT -17 & kuulumisia

WANHAT 2017

PHOTOS BY MERI LUUKKANEN

Tuntui siltä, että on pakko tulla jakamaan nämä iloiset ja onnelliset kuvat viime perjantailta. Kauan odotettu prinsessapäivä. Yhtä nopeasti päivä ehti tulla, kun se ehti loppua. Iloa ja naurua. Vähän stressiä ja kiirettä. Mutta silti niin onnellinen päivä.  

Ja hitsi miten olen ylpeä. Niin minusta, kuin minun parista, joka edellisen päivän rientojen jälkeen jaksoi tsempata koko päivän! 

Yksi asia, mikä teki minut erityisen onnelliseksi, oli minun perhe. Minun koko perhe päätti tulla katsomaan iloista päivääni. Ja katsomosta myöhemmin löysin muutaman muunkin rakkaan, jotka tulivat iloitsemaan ja nauttimaan. Antamaan kannustuksensa ja halin. Olin niin onnellinen. Olen sitä yhä edelleen.  

Mitä minulle sitten kuuluu? 

Minulle kuuluu hyvää. Ihan normaalia elämää. Kaikki täällä rullaa –paitsi blogi. Olen ihan tietoisesti pitänyt taukoa. En ihan osaa sanoa, koska tauko loppuu ja mitä sitten. Sen kuitenkin tiedän, että tämä ei ole mikään loppu. Suunnitelmia on vaikka muille jakaa, mutta haluan paljastaa kaiken ajallaan ja samaan aikaan.  

Nyt on työn ja inspiraation aika. Kaikki uudistuu. Ajallaan.  

Kuullaan kyllä myöhemmin ja elämääni muuten voi seurailla snäpin (juttaanna) ja instagramin (juttaervasto) kautta. Pistäkää vain terveisiä tai kommentteja. Niihin ilolla aina vastaan. <3 

Oli kiva kirjoitella kuulumisia. Blogi on yhä edelleen niin rakas paikka. 

<3

BIRTHDAY!

"Pieni Jupeni täyttää 18v. Rakastan sinua. Onnea." -Iskä 

Iskähän sen ensimmäisenä sanoi. Jutta täyttää kahdeksantoista.  

Kyllä. Minä juuri. Höpö höpö, sanon minä. Eikö se ollut äsken, kun opin lukemaan ja keräilin voikukkia naapurin nurmella. Olihan se äsken?

Eikö se ollut äsken, kun ajoin mautokortin ja opettelin ajamaan? Tai kun lähdin rippileirille ja konfirmoiduin. Olihan se äsken?  

Kaikkihan sen tietää, että 18 vuotta täyttäessä mikään ei muutu, mutta silti jotenkin kaikki muuttuu. Minun tapauksessa mikään ei muutu (yllättävää). Paitsi laillisesti Alkossa käynti ja ajokortti. Mutta niin kun elämässä ylipäätänsä.  

Olen kahdeksantoistavuotis elämäntaipaleeni aikana saanut niin upeita asioita eteeni. Olen ollut siunattu niin monella eri tavalla. Niin monessa eri paikassa ja niin monella eri ihmisellä. Olen saanut nuorena kokeilla jo omia siipiä ja astua lähemmäksi kohti unelmiani. Olen saanut kohdata vastoinkäymisiä, jotka ovat kasvattaneet minua ihmisenä fiksummaksi ja vahvemmaksi. Olen saanut opetella olemaan parempi ja kokeilla äärirajojani. Olen saanut tuntea ja nähdä. Nähdä elämän kauniita yksityiskohtia, jotka tekevät kokonaisuudesta täydellisen. Olen saanut kävellä eri mantereilla ja kuulla elämän kauniita ääniä. Olen saanut koskettaa ja tuoksutella maailman tuoksuja.  

Ja mikä tärkeintä; Olen saanut rakastaa ja tulla rakastetuksi.  

Minulle on annettu rikas ja arvokas elämä, jota ovat täyttäneet komeat veljeni ja rakastavat vanhemmat. <3

Elämä on niin kaunis. Niin kaunis, että pakahdun kerta toisensa jälkeen.  

On siis mitä hienoin päivä olla elossa. On niin hienoa nähdä tänään minulle rakkaita ihmisiä ja viettää heidän kanssaan aikaa. On niin hienoa, olla just nyt tässä.  

Mitä parasta viikonloppua teille myös. Olkaa ja nauttikaa. <3 

KIITOLLINEN x 15

Kiitollinen omasta kodista ja siitä, että se ei ainoastaan tarjoa turvapaikkaa minulle, vaan myös ystävilleni. Sellaisesta kodista olen pienestä asti haaveillut.  

• Kiitollinen, että aikaiset aamut sujuvat aina mutkatta –lomien jälkeenkin. Siitä on suuri apu ja tekee arkeen paluusta asteen verran sulavampaa.  
  
  
• Kiitollinen aamukahvista ja sen saamasta energiasta. Ei ole parempaa asiaa illalla, kun tietää aamulla saavansa kupin kuumaa kahvia. 

Kiitollinen säästä. Kuulostaa ehkä hassulta, mutta on niin äärimmäisen hienoa asua pohjoisessa. Lumi (loskineenkin) tuntuu huomattavasti paremmalta, kun synkkä marraskuinen ilma.  

• Kiitollinen toimivasta julkisesta liikenteestä vaikkakin talvella, junilla, busseilla ja sporilla on tapana myöhästellä. Suomessa myöhästely johtuu kuitenkin ainoastaan olosuhteista ja kyydissä (ja kyytiin haluavien) ihmisten käyttäytymisestä! 
  
  
• Kiitollinen, että arki on taas täällä, vaikka lomalla on myös kivaa. Arki saa kuitenkin aikaan tunteen, että on aikaansaava ja energinen. 

Kiitollinen menneisyydestä, joka on muokannut minusta juuri tallaisen kun olen.  

• Kiitollinen kauniista suomen kielestä, jolla voi ilmaista tunteitaan rikkain tavoin. Tätäkään ei ehkä liian usein tule ajatelleeksi.  
  
  
• Kiitollinen puhelimesta, jonka kanssa saan puhua päivittäin rakkaimpien ihmisten kanssa ja jakaa heille päivän tapahtumia, vaikka he eivät Helsingissä olekaan. 

• Kiitollinen päivän ruoasta ja puhtaasta vedestä, joka tuntuu meille arkipäiväiseltä. Ikinä ei joudu nälkäisenä menemään nukkumaan ja siitä kiitollinen olen liian harvoin.  
  
  
• Kiitollinen toimivasta ja terveestä vartalosta. Vaikka huonoja viikkoja ja jaksoja tulee oman kropan kanssa, on omaa vartaloa lähipäivinä oppinut taas uudella tavalla arvostamaan.  
  
  
• Kiitollinen kaikista niistä puhtaista vaatteista, mitä rekissä ja vaatekaapissa roikkuu. Ei tule kylmä pakkasellakaan. 

• Kiitollinen Helsingistä ja siitä kaikesta, mitä sillä on ja  on ollut tarjottavaa. 

• Kiitollinen kaikista niistä hetkistä, jotka olen saanut ystävieni kanssa viettää yhdessä. Kaikista niistä keskusteluista ja kyyneleistä.  

• Ja niin älyttömän kiitollinen tästä tytöstä (joka muuten täytti eilen 18!!!). Elämääni on siunautunut niin uskomattomia ihmisiä. Kiitollinen ihan kaikista heistä. 

VUOSIKATSAUS

Olen joululoman aikana levännyt runsaasti. Ei ole ollut oikein sanoja taikka fiiliksiä edes kirjoitella mitään sen syvällisempää tai edes käydä vanhoja kuvia läpi.

Vuodenvaihde meni jokseenkin pienessä pimennossa. Liian monta asiaa mielessä ja aivan liian vähän voimavaroja niiden asioiden käsittelemiseen.

Nyt pikkuhiljaa alkaa olo tuntua taas omalta itseltä. Siltä elämänhaluiselta ja positiiviselta minulta. Ihan pelottavaa, miten helposti sitä ihminen uppoutuu elämän pieniin kommelluksiin. Ei osaakaan saatika halua katsoa asioita helpoimman kautta. En kuitenkaan etsi syitä sille, miksi mieli on ollut maassa jo useamman viikon ajan. Ne ovat vain jaksoja, jotka on pakko käydä läpi.

Joka tapauksessa, vuosi 2016 oli hyvin tapahtumarikas. Jopa niin rikas, että tuntuu tiettyjen asioiden tapahtuneen vuosia sitten.

Vuosi oli myös monella tavalla hyvin värikäs ja unohtumaton. Päällimmäinen ajatus vuodesta oli se, että se oli minun ensimmäinen kokonainen vuoteni Helsingissä. Ja vaikka minua ravisteltiin ihan urakalla kesän alussa, korjaannuin ja käänsin heikkoudet vahvuuksiksi.

Tämä vuosi toi elämääni myös toinen toistaan upeampia ihmisiä. Sellaisia tyyppejä, joista en uskaltanut edes haaveilla ja samalla, nuo ihmiset tekivät Helsingistä kodin. Ensimmäistä kertaa elämässäni.

Vuoden 2016 jälkeen tuntuu todella hyvältä kääntää uusi sivu elämässä. Ja vaikka sivu onkin vielä puhdas, ovat tulevat kirjoitukset kohta täynnä minua ja minun rikasta elämääni.

Ihan en ole vielä hiffannut, että eletään jo vuotta 2017, mutta eiköhän sekin asia pikkuhiljaa ala valaistua. Innolla ja positiivisella mielellä odotan, mitä uudella vuodella on minulle ja meille kaikille tarjottavanaan. Eiköhän elämällä aina ole.

Kiitos teille ihan jokaikiselle, jotka olette vuottani seurailleet. Toivottavasti pysytte matkassa yhä mukana. Olette arvokkaita.

<3