21. lokakuuta 2016

AJATUKSIA

IMG_5094IMG_5189IMG_5178

PHOTOS BYJANITA AUTIO

" tulen sitten käymään heti kun loma alkaa."  
"Onneksi Helsinki ei ole niin kaukana, etten sinne pääsisi käymään."  
"Ainahan  voin sinne sitten tulla."  
"Joo, kesälomalla on aikaa. Tulen varmaan muutamaankin otteeseen."  

Niin. Tulivatko he?  
Kyllä. Aika monet tulivat. Vuosi sitten. Niin.  

Olin hyvin tietoinen, kun kotootani, perheeni ja ystävien luota lähdin Helsinkiin, että suhteet muuttuvat. Olin tietoinen, ettei perhettä ja ystäviä nähdä samalla tavalla. Olin tietoinen, että lähteminen on vaikeaa ja aikataulujen suunnittelu on raskasta. Olin tietoinen, että uudet ystävät vievät tilaa elämässäni ja oma arki pyörittää päätäni.  

En silti koskaan varautunut jatkuvaan peruuttamiseen tai pelkkien sanojen kuuntelemiseen.  
Ei. En ole vihainen. Olen vain surullinen. Olen pettynyt ja ihmeissäni. Pettynyt varmasti myös itseeni. Mutta silti. Ihmeissäni. 

Haluan vain sanoa sen, että oikeiden ystävien löytäminen näinkin isosta kaupungista osoittautui astetta haasteellisemmaksi. Ei vastaan kävellytkään vanhat tutut ja ystävät. 

Kukaan ei ihan ymmärtänytkään, että minulla on kaksi veljeä ja koiria. Ollaan kasvatettu marsuja ja takkahuone on ollut täynnä pokaaleja. Ei ihan hiffattu, miten siistiltä sporavaunujen ääni kuulostaa tai kuinka ihmeellistä on käydä kävelyllä Töölönlahdella. 

Itselle niin itsestään selvät asiat olivatkin vieraita ja tuntemattomia. Piti kertoa uudestaan ja uudestaan. Siinäkin toivossa, että tästä tyypistä saisin aidon ystävän.  

Näin vuoden jälkeen voin sanoa, että olen löytänyt kavereita ja muutaman ihan oikean ystävän. Sellaisen ystävän, jolle valittaa surkeaa koenumeroa ja koti-ikävää. Sellaisen ystävän, jonka kanssa viiniä voisi juoda aamuyöhön asti laulaen ja nauraen. Sellaisen ystävän, joka kysyy kotimatkallaan olenko jo turvassa ja omassa kodissa.  

Sellaisia oikeita ystäviä on eteeni tepastellut. Enkä ole hetkeäkään miettinyt, että heistä päästäisin irti. Ovat he olleet suuri syy siihen rakkauteen mitä Helsingissä on. Sitä rakkautta on olemassa joka paikassa. Ympärillä, minne ikinä katsonkaan. Tunnen ja tiedän olevani rakastettu. Täällä ja Salon kodissa. 

Mutta. Taakseni jäi monen monta hyvää ja rakasta ystävää. Siellä he yhä edelleen ovat, mutta ovatko siltikään.  

Tällaisia ajatuksia tänään. Onneksi huomenna tämä onnellinen tyttö näkee isäänsä ja toivon mukaan toista veljeään. <3  

Jatketaan ja kuullaan <3

8 kommenttia:

  1. Mulla on ollut ihan noita samoja fiiliksiä, suunnilleen yhtä kauan. Ikuista ystävyyttä vannottiin yhdeksännellä, mutta pelkkä kesäloma riitti erottamaan meidät. Ei tarvinnut muutta edes toiseen kaupunkiin, eri oppilaitos erilaiset näkemykset ja tavat ei tuonu meitä enää yhteen. Menetin monia ystäviä, enkä saanut kuin yhden uuden tilalle, mutta hän minulle riittää ja rukoilen ettei hän koskaan katoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä se on luonnonlaki tai meidän nykyaikainen elämäntapa. Kurjaa ja surullista se silti on. Onneksi uskon siihen, että ne tyypit on tarkoitus jäädä just sun elämään, kenet on tarkoitettukin. <3

      Poista
  2. Luulin, etten koskaan eroa ylä-aste aikasesta parhaasta ystävästä. Ikää tuli kummallakin lisää ja koitettiin nähdä ainakin kerran viikossa. Ikä kuitenkin muutti selvästi ystäväni persoonaa ja luonnetta ja kuinkas kävikään. Emme ole enää edes puheväleissä. Ikävöin välillä sitä suloista ylä-aste ikäistä ystävääni, mutta en todellakaan sitä henkilöä miksi hän kasvoi.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toikin varmaan on enemmän, kun luonnollista, että ihminen muuttuu. Onneksi muistot elää meissä <3

      Poista
  3. Voi, tutulta kuulostaa vaikken edes muuttanut muualle, kuljin kotoa toiselle paikkakunnalle kouluun. Aina niitä taakse jääneitä ystäviä ei edes jaksa ikävöidä - ehkä ne ovat takana syystä. Sen verran vielä halusin sanoa, että kirjoitat tosi kauniisti. Näitä tekstejä on helppo lukea ja niihin samaistuu yllättävän usein. Jaksamista Sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen miettinyt ihan samaa -ehkä ne ovat syystä takana...
      Voi kaunis kiitos. Hienoa, että teksteihini on helppo samaistua <3

      Poista