MATTOLAITURI

MATTOLAITURI

PHOTOS BY SOFIA SALO

Eksyin taas pyykkien joukkoon. Tällä kertaa Sofian kanssa. Ja mattolaiturille, enkä pyykkitupaan. 

Syksyn viileä ilma, värikkäät lehdet, kiiltävät vesilammikot ja tuulenpuuskahdukset ovat saapuneet Helsinkiin. Kiireiset ihmiset, lapsilaumat ja tööttäilevät autot ovat vallanneet kaupungin. 

Ja minun maailmani on vallannut lukuisat koulutehtävät, aikaiset aamut ja iltapäiväunet. 

Silti minulla on todella hyvä olo. Todella hyvä olo olla juuri tässä ja nyt. Keskittyä ja edetä. Rakentaa omia unelmia ja samalla haaveilla niistä. 

Tänään perustarkastusta tehnyt terkkari kyseli minulta kysymyksiä; Minkälainen on vointi? Onko ollut helppo palata arkeen? Syötkö tai nukutko hyvin? Onko mielen päällä jotain muuta? 

Mitään valittamista en keksinyt. Ainoastaan oikean jalan jalkapöytä on kipeä. Siinä se. Arki tuntuu mukavalta ja unirytmistäkin olen saanut kiinni. 

Kaikki asiat ovat taas jälleen todella hyvin. Niinkin hyvin, että tänään jaksoin hymyillä koko päivän ja en ole edes nukkunut päiväunia. Asiat ovat niin hyvin, että tuleva syksy ja sen tuomat haastavat ilmat eivät haittaa. 

Lisäksi olen saanut elämääni muutaman aivan upean ihmisen. En voisi olla kiitollisempi. 

Aivan ihanaa ja energistä viikkoa teille jokaiselle! Ei anneta veden ja sen ropinat häiritä. Katsotaan niitäkin kauniimman linssin läpi... 

<3

MÖKILLÄ

SUMMER COTTAGE

PHOTOS BY ME

Harvoin pääsen mökille. Harvoin näen merta silmieni alla, taikka tunnen koivujen lehtien huminan korvissani. Harvoin kosketan varpaillani kosteaa nurmikkoa ja suljen silmäni, niinkuin ei olisi muuta maailmaa olemassakaan.

Mutta niinä harvoina kertoina nautin siitä. Nautin kosteasta ruohosta ja lehtien huminasta. Nautin mökinoven aukaisun äänestä ja lautalattioiden natinasta. Nautin merituulesta ja hengitän sitä keuhkoihin. Hengitän sitä niin paljon, että hetken aikaa keuhkot hengittävät vain puhdasta ilmaa. 

Ja niinä harvoina hetkinä, kun haemme isäni kanssa perunamaalta perunoita. Puoliksi vedessä seistessäni pesen niitä ja annan laineiden liplattaa ohitseni. Tunnen vain sen hetken mitä meillä siinä hetkessä on. Tunnen multaisen perunan veden alla ja kuulen harjan äänen. Aurinko lämmittää olkapäitä ja heijastaa veteen tuhansia timantteja. Kuuntelen isän tuntemuksia siitä, miten hienoa on syödä oman maan perunoita. 

Välillä hymyilen. Hymyilen isälle. Hymyilen meille. Hymyilen hetkelle, jonka jaoimme yhdessä.

Ja niinä harvoina kertoina, kun saan kokea ja koskea tämän kaiken, nautin siitä joka kerta enemmän. Arvostan sitä joka kerta enemmän. Kaipaan sitä joka kerta enemmän. 

V I D E O

VIDEO BY SOFIA SALO

Heissan!

Nyt mulla onkin teille jotain aivan muuta, kun omia asukuvia tänne jaettavaksi. Olen pitkään ihaillut Sofian innostusta ja kiinnostusta videoiden tekemiseen ja sain hänet onneksi innostumaan tästä ajatuksesta. Koko videojuttu jätettiin kuitenkin hautumaan, kunnes saatiin tuulta purjeisiin ja alettiin kuvaamaan. Itseasiassa lisää videoita on jo suunnitteilla. Tästä toivottavasti tulee mukava uusi aluevaltaus näin blogia ajatellen. 

Iso kiitos kuitenkin Sofialle, joka jaksoi mun kanssa tehdä tätä. Toivottavasti te tykkäätte videosta yhtä paljon, kun minäkin!

Kuullaan taas ihanat <3 

https://www.youtube.com/watch?v=XJi4EWXZLII

Marmor

PHOTOS BY SOFIA SALO

JACKET/VEROMODA&MONKI SHIRT/MONKI PANTS/MONKI SHOES/VAGABOND

Tässä muutama hassu kuva mun viikonlopun vaatteista. Saatte varmasti myöhemmin lisää kuvia samaisesta asusta. Viikonloppuna kuvailtiin jotain aivan muuta, kun mun vaatteita. Sain toimina mallina ja pienenä apurina L.n jutuissa. Todella onnistunut ja levännyt olo viikonlopusta. Ihanaa jatkaa tätä viikkoa samalla sykkeellä eteenpäin. 

Mulla on myös kansiossa odottamassa kuvia musta ja L:stä, mutta katsotaan tuleeko joku sopiva hetki  postata ne tänne. Ihania ne joka tapauksessa ovat <3 

Pitkä maanantai takana ja aika rento viikko edessä. Mun viikon huipentaa matka kotiin <3 Onkin ollut ikävä äidin viereen nukahtamista ja vanhojen ystävien kanssa jutskailua. Tekee vaihteeksi todella hyvää päästä pois täältä arjen keskeltä ja hengailla ihan vaan rakkaimpien kanssa <3 

Tälläistä tänään. Olen huomannut, että teitä on tullut mukavasti lisää. Ihanaa kun olette lähteneet matkaani mukaan <3 Olette lämpimästi tervetulleita! Ja, jos esiintyy jotain kysyttävää niin vastaan ehdottomasti niihin. Ja jos löytyy kannalla olevia ihmisiä niin voisin tehdä ihan kysymyspostauksen. Monella varmasti tulee mieleen video, mutta itseasiassa tekeillä on jo video; ihan teitä varten ;) 

Nyt kauppaan ja lenkille, ihanaa viikkoa murut <3

FAV

WHICH ONE IS YOUR FAVORITE?

Surkean vähän asukuvia tammi- ja helmikuulta. Eiköhän pidä aloittaa panostamaan tähänkin. Ihanaa, kun kevät tulee ja siinä samalla myös inspiraatio. Blogi on näinä edellisinä kuukausina painottunut aika lailla kaikkeen muuhun, kun muotiin. Olisi kiva päästä taas pian bloggaamaan lisää muodista ja uutuuksista. 

Mikä asu on kuitenkin teidän mieleen? Itse tykkään toisesta ja neljännestä. 

Ihanaa sunnuntaita teille jokaiselle <3 

Onnellisuus

Photos by me

HAPPINESS IS THE ONLY GOOD. THE TIME TO BE HAPPY IS NOW. 

THE PALCE TO BE HAPPY IS HERE. THE WAY TO BE HAPPY IS TO MAKE OTHERS SO.

En varsinaisesti tehnyt mitään uudenvuodenlupausta. Syy tälle on se, etten usko ihan siihen. Muutos ei tapahdu nappia painamalla, eikä lukuisia lupauksia lupaamalla. 

Muutos lähtee itsestä. Se lähtee sydämestä. Se lähtee teoista. 

Siksi minun lupaukseni tälle vuodelle on salitreenien ja karkkilakkojen sijasta olla onnellinen. Lupaan olla kiitollinen joka ikisestä päivästä, mitä saan elää. Lupaan avata silmiä hitusen enemmän. Lupaan auttaa ja hymyillä. Nähdä pienissäkin asioissa onnellisuuden aihetta. Lupaan rakastaa ja rakentaa. Lupaan antaa ja hengittää. Lupaan elää. 

Ihanaa viikon ensimmäistä päivää kaikille! 

Mä jatkan kotona sairastelua...  Kävin onneksi hakemassa ruusuja antamaan kodille taas ilmettä <3 

AJATUKSIA JA ASUKUVIA

PHOTOS BY EEVI STÅHLSTRÖM

JACKET/ZARA DRESS/NELLY SHOES/VAGABOND HAT/LINDEX

Täällä taas uusien asukuvien kera ja vielä kirsikkana kakun päällä näette mun uuden fledan. Itse en osaa edes sanoin kuvailla, kuinka kovasti tästä väristä tykkään. Aivan mieletöntä työtä teki kampaajani Anna Salon Tanglessa. Iso ja lämmin kiitos<3 Sitä tulee hassusti freesimpi olo, kun tukka laitetaan uuteen uskoon, ja vielä ihan jouluksi.

Nyt kun on aikaa ja postauskin on valmis, haluan sanoa muutaman sanan. Jos et jaksa lukea hiljaisuudesta, niin suosittelen lopettamaan lukemisen tähän. :) 

Olen tasan kuukauden verran kirjautunut joka päivä bloggeriin siinä toivossa, että olisin vaikka unissani kirjoittanut uuden postauksen asukuvien kera. Joka ikinen päivä olen joutunut kuitenkin pettymään. Postausta ei ole unissani syntynyt, vaikka sitä olen kovin toivonut. Olen kuukauden verran (ellen jopa enemmän) miettinyt paljon blogin historiaa ja sitä, mitä tämä blogi minulle merkitsee, mistä tämä blogi on saanut alkunsa ja mikä mahtaisi olla blogini viimeinen kappale. Olen paljon punninnut uuden sivun kääntämistä ja blogin hautaamista. Syy, miksi en tätä kuitenkaan ole tehnyt, on pelko.

Pelko siitä tyhjyyden tunteesta. Pelko muistojen hautaamisesta. Pelko blogin tuoneesta tunteesta. Pelko minuuden menettämisestä. 

Pohdintojen ja asioiden punnitsemisen jälkeen vaakani näytti minulle; Do what you love, love what you do. 

Päätin tehdä niin. Päätin jatkaa. Päätin luoda. Päätin rakastaa. 

Neljän vuoden aikana oli tämä ensimmäinen blogiloma. Onneksi se oli vasta ensimmäinen. Onneksi pidin sen. Onneksi koin sen. Onneksi ohitin sen. 

Kokemus kasvatti minua taas paljon ja olen uskomattoman onnellinen siitä, että olette minua täällä odottaneet. Siunaus olla täällä. Siunaus saada teidät tänne. Ja olen niin uskomattoman onnellinen saadessani jakaa teille elämäni ja inspiraationi. Olette enemmän, mitä uskottekaan. Kiitos.

Rauhallista Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta!

BACK IN THE BUSINESS

KULMAKUPPILA

Kyllä, luitte aivan oikein! Olen taas kuvioissa mukana täynnä intoa ja tahtoa tähän hommaan. Iloikseni sain tänään tarvittavat ohjelmat pyörimään taas koneessani normaalisti ja se automaattisesti tarkoittaa sitä, että on aika jatkaa bloggailua. Olen lähdössä huomenna Saloon jouluksi ja se tarkoittaa myös sitä, että vakkarikuvaaja on lähellä. Kirjoitan seuraavassa postauksessa paremmin mitä minulle kuuluu ja mitä tämä blogihiljaisuus on tehnyt minulle. Iso anteeksi pyyntö ja kaunis kiitos siitä, että olette olleet odottamassa minua. Nyt voin kuitenkin sydämellä sanoa, että olen tullut takaisin.

Ihanaa olla täällä taas. Olen kaivannut tätä. 

HILJAISUUS

PHOTOS BY VALMA SOL

Anteeksi. Anteeksi hiljaisuudesta. On ollut paljon vaikeampi blogata muutettuani. On ihan rehellisesti sanottuna ollut aika raskas viikko ja toinenkin. 

Mulla on kaikki kyllä aivan älyttömän hyvin. Jopa niin hyvin, että välillä ihan pelottaa. On niin helppoa sanoa olevansa onnellinen ja tarkoittaa sitä. Olen niin äärettömän onnellinen. 

Olen ollut todella epäaktiivinen bloggaaja nyt jo useamman viikon. Tiedän, ettei valittamisella pääse pitkälle, mutta haluan teille kertoa, että asia harmittaa erityisesti minua. Blogi on ollut jo niin monen vuoden mulle henkireikä ja pelastus. Paikka, jossa saan jakaa asioita teidän kanssa. En kuitenkaan pysty bloggaamaan täysin yksin ja omatoimisesti vaan olen riippuvainen myös muista. Siksi onkin kurjaa, että yksi elämäni tärkeimmistä asioista kärsii ja näin paljon. Siinä samalla kärsin minä. 

Olen ollut myös pidemmän aikaa vähän eksyksissä. Blogin kanssa nimenomaan. En oikein tiedä mihin suuntaan käännän kelkkani. Olen jumissa, sokeana ja tunnottomana. 

Mulle myös kävi nyt niin, että kun kuvia olisi ollut teidän kanssa jakaa, ei mun elintärkeä kuvanmuokkausohjelma toiminut. Eikä ole muuten toiminut nyt viikkoon. Turhauttaa. Todella paljon. 

Nyt haluan vain toivottaa erityisen rauhallista sunnuntaita teille kaikille. Ihana tietää, että olette pysynyt mukana siellä jo pitkän aikaa<3 Sanoinkuvaamatonta.