Kun kaksi muuttuu yhdeksi ja yksi muuttuu kahdeksi.
Kun maa kiertääkin aurinkoa, eikä aurinko maata.
Kun lämmin muuttuu kylmäksi ja kylmä lämpimäksi.
Kun sanat muuttuvat teoiksi ja teot sanoiksi.
On se meidän tarinamme loppu.
Joskus elämä tuo eteen esteitä. Esteitä, joissa me joudumme punnitsemaan vaihtoehtoja ja sukeltamaan syvälle sisällemme. Joskus elämä avaa meille ovia, joista me päätämme mennä sisälle. Joskus se taas sulkee niitä, jotta tarinastamme tulisi vielä parempi.
Tällä kertaa elämä päätti sulkea yhden oven. Täysin yllättäen ja kylmästi. Mutta silti hyvin vahvasti ja rohkeasti.
En mielellään mene yksityiskohtiin. Ihan meidän takiamme. Ihan teidän takianne. Ihan kaikkien takia. Kaikki ei kuulu kaikille, mutta teille en halua enää olla kertomatta totuutta.
Olimme hetken aikaan kaksi yhdessä. Perhosia vatsassa. Suudelmia kaulassa.
En voisi olla kiitollisempi tai onnellisempi. En vaihtaisi mitään, enkä pyyhkisi ketään. Tunnen oloni hyvin siunatuksi. Mutta nyt on aika jatkaa matkaa –yksin. Vahvempana ja voimakkaampana. Silti rakastettuna ja onnellisena.
Sisälläni ei ole vihaa. Ei kaunaa. Ei pettymystä.
Sisälläni on vain puhdasta rakkautta ja anteeksiantoa. Hienoja muistoja ja unohtumattomia hetkiä. Tarinamme on uskomaton ja kirkas. Täynnä rakkautta ja perhosia.
Nyt vain kävi näin. Ja näin oli tarkoitus. Ainakin haluan uskoa niin.
En aio ottaa tätä uudestaan blogissa esiin. Tässä on siis kaikki, mitä haluan teille kertoa.
Kiitos, että ymmärrätte <3
