ehkä mä vielä nousen ja jaksan ymmärtää

Kaikki ei aina ookkaan niin itsestään selvää. Tänään olen sen taas huomannut. Mä en tajua kuinka sokea olen ollutkaan. Paljon mä kestän mutten kaikkea. En osaa kuvailla mun tunnetta nyt. En voi sanoa että olisin yksin mutta ainakin olen hukassa. Kaikki asiat eivät olekkaan hyvin. Miksi olen niin epätoivoinen? Miksi anna muiden ihmisten määräillä mun elämää?

Ihmiset tietävät ehkä nimeni mutta ei tarinaani. Ennen kun tietää tarinan voi tulla aukomaan päätä. Jos ihminen on todella niin kylmä ja tulee senkin jälkeen soittamaan ja kertomaan kuinka paska olet... voi sanoa että se ihminen ei ansaitse sinua. Minulle kävi juuri näin tänään...

Miten voi olla että joku toinen ihminen tietää mun elämästä enemmän kuin minä? Miksi ihmiset haluavat kurkkia yksityisasiani? Kenelle se kuuluu mitä teen, missä meen, kenen kanssa teen? En tietääkseni ole vielä avioliitossa joten tuskin minulla on mitään  syitä kertoa kellekkään mitä mä tässä elämässä teen! Ehkä nämä asiat tuntuvat nyt isoilta, mutta voin uskoa miltä nämä asiat tuntuvat huomenna. Mikään ei enää ole niin kuin ennen. En tiedä jaksanko pidellä itsäni enää pystyssä. Miten samana päivänä ihmiselle voi käydä näinkin köpelösti? Kun järkevästi ajattelen tiedän että olen nyt oikeassa ja minun ei tarvitse kuunnella, mutta voikun se olisikin noin helppoa...! Mutta ei se ole!

Minä en todellakaan ole täydellinen enkä sinne pyrikkään. Olen tavallinen ihminen joka tekee virheita. Miksi ihmiset eivät sitä ymmärrä. Miksi minun pitäisi luopua ihmisestä joka saa minut nauramaan ja tuntemaan oloni hyväksi? Miksi se pitää minulta ottaa pois? Enkö vain ansaitse onnellisuutta?