5. kesäkuuta 2016

KROPASTA

rt75rt6
rt66
rt83
rt56
rt64

rt37
rt88
rt77
rt86
rt2rt71rt68

PHOTOS BY SOFIA SALO
OUTFIT/ZARA & MANGO

"Vitsit miten kaunis olet!", "Olet mielettömän kuvauksellinen", "Wau, kuinka itsevarmalta näytät, jatka samaan malliin" 

Niin kauniita kommentteja. Sydän ihan pakahtuu, kun lukee teidän mielettömän tsemppaavia kommentteja kommenttiboksissa. Joskus sitä vain miettii, miten pystyn antamaan itsestäni niin itsevarman olon, vaikka niin en tunnekaan?

En nyt sanoisi, että en olisi itsevarma. Olen kyllä. Sanon suoraan. Teen muutoksia. Uskallan hypätä tuntemattomaan. Enkä myöskään pelkää. Olen kyllä kaikkea tätä suuresti. Aina ollut ja toivottavasti tulen aina olemaan. Mutta, en ole itsevarma kropastani. 

Yläkoulussa ruokailun jälkeen voivottelin ystävälleni turvotusta. Tuntui, että joka kerta ruokailun jälkeen paisuin niin isoksi, että itsevarma Jutta romahti ihan täysin. En silloin vielä tiennyt, että kroppani kärsi kyseisestä ravinnosta mitä söin. Kokeilin erilaisia diettejä (jo nuorena), kunnes löysin karppauksen muutama vuosi sitten. Olo helpottui ja vatsa rauhottui. Jatkoin ja jatkoin, kunnes kaikki pysähtyi.
Kroppa ei enää jaksanut. Olin väsynyt, vaikka nukuin yöt hyvin. Vatsaa turvotti, vaikka en syönyt juuri mitään. En lihonut, en laihtunut. Kroppa vain pysähtyi. Silloin minäkin pysähdyin.

Kun ruokavalio saatiin kuntoon, itsetunto parani myös. Ei kuitenkaan sellaisiin mittoihin mihin sen olisin halunnut kasvavan. 

Tiedän, kaikki kokee välillä oman kropan omaksi viholliseksi. Tiedän, ettei aina ole hyvä hius-, naama- tai vatsapäivä. Silti. Silti tunnen oloni omassa kropassa tukalaksi. 

Liikunta on asia minkä kanssa taistelen joka päivä. En ole ikinä tykännyt koululiikunnasta. Se on ollut pahin painajainen ja asia mitä olen stressannut koulupäivät. En ole saanut onnistumisen tunnetta, enkä ole koskaan menestynyt siinä. Olen tuntenu oloni norsuksi juostessani pitkää matkaa muiden rinnalla, täysin hölmöläiseksi potkiessani palloa, tai heikoksi, kun en ole jaksanut yrittää. 

Olen antanut koululiikunnan pilata oman fiiliksen liikunnasta. Olen antanut sen vaikuttaa tähän päivään asti. Edelleen vertailen itseäni niihin tyttöihin, jotka pärjäsivät ja jaksoivat yrittää. Olisinpa ollut kuin he.
Sanotaan, että jokaisella on yksi urheilulaji josta pitää. Että jokaisen tulisi vain löytää tämä laji josta nauttii. Minä kyllä löysin. Löysin tanssin. 

Tanssin useamman vuoden ja pääsin jopa opettamaan sitä. Musiikin rytmi vei mennessään, eikä olo ollut epävarma. Päinvastoin; vahva ja itsevarma. 

Silti tanssi on jäänyt ja juokseminen tullut sen tilalle. Juoksemisesta tykkään. Tykkään omasta tahdista, musiikista korvilla ja upeista maisemista. Silti. Taistelen liikunnan kanssa. 

Haluan näyttää itsevarmalta. Haluan tuntea oloni hyväksi korpassani. Haluan muiden näkevän sen. Kaikkein tärkeintä silti tässä tilanteessa olisi löytää hyvä tasapaino omassa kropassa. Siinä tarvitsen lisää kasvua. Tarvitsen aikaa ja yrittämistä. Tiedän, että se päivä tulee, kun olen täysin tyytyväinen tai, edes lähellä sitä. 

Yhtenä merkittävänä itsetunnon kohottajana toimii minulla vaatteet. Ne saavan oloni tuntemaan hyväksi ja itsevarmaksi huonosta naamapäivästä huolimatta. Siksi vaatteet ovat minulle niin tärkeät. Siksi haluan auttaa muita myös pukeutumaan ja saamaan itsevarman olon vaatteiden kautta. Pitkällä tähtäimellä uskon, että pukeutuminen on osa kauneutta ja itsevarmuutta. Se miten itsesi kannat vaatteissa. Se minkä olon se saa. Se minkä hymyn kasvoille se tuo. Se on kauneutta hearthymiö<3

Yritetään kuitenkin muistaa, että olemme kaikki kauniita, kropasta huolimatta hearthymiö<3

ps. Isona inspiraationa asuun toimi ihana bloggaaja Didem ! <3 Asu toimi mielettömän hyvin rakkaan isoveljeni Ollin yo-juhlissa.








2 kommenttia:

  1. Sulla ei kyllä ole mitään syytä olla epävarma, upeus! ❤️ Itse oon "vanhetessa" huomannut sen, että vaikka kuinka itseään muuttaa, lähtee itsevarmuus täysin lopulta sisältä päin. Toki oon sitä mieltä, että jos johonkin ei kehossaan ole tyytyväinen voi sitä koittaa muuttaa, mutta jos pään sisällä ei ole itseensä tyytyväinen, haluaa heti seuraavaksi olla taas muuttamassa jotain. Pitäisi koittaa olla tyytyväinen siihen mitä on ja kehittää samall itseään haluamaansa suuntaan. Ihanaa että oot löytänyt juoksusta sen oman juttusi! :) xx

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi vitsi, aivan ihana kommentti <3 Kiitos Marianne <3
      Oon sun kanssa täysin samaa mieltä. Sisältähän se lähtee. Niin kuin moni muukin juttu. Ja niin sanotaan, että vanhetessa ei enää jakseta murehtia tälläisistä asioist -josta olen tosi onnellinen. Kai sitä sisältä vain kasvaa koko ajan itsevarmemmaksi...

      Kiitos <3

      Poista