PHOTOS BY EEVI STÅHLSTRÖM
JACKET/ZARA SHIRT/H&M JEANS/MONKI SHOES/H&M
En edes tiedä mistä aloittaa, sillä on niin paljon ajatuksia mielessä.
Aurinko. Sitä olemme nähneet ja sen lämmön ihollamme tunteneet. Aivan upeaa, että se on tullut jälleen tänne vieraaksemme pitkän tauon jälkeen!
Silti olen tuntenut oloni todella uupuneeksi. Hyvin väsyneeksi. Ihan niin fyysisesti, kun psyykkisestikin.
Salo. Olin siellä viime viikolla. En tiedä mitään ihanampaa, kun koirien rapsuttamisen ja halaamisen. Sen oman kodin tuoksun ja kaikki tutut tavarat ympärillä. Niin ja ne ihmiset. Tutut ihmiset ympärillä. Siinä lähellä. Ihan soiton taikka vain kävelymatkan päässä.
Mutta silti. Tämä reissu tuntui erilaiselta. Jotenkin hyvin erilaiselta. Johtuuko se sitten ilmasta, koulusta, ikävästä, odotuksista tai ihan vaikka niistä ihmisistä siellä ja näistä ihmisistä täällä. Olin odottanut, kun kuuta nousevaa, että pääsen olemaan taas kotona. Olin odottanut kahvihetkiä äidin kanssa ja iltaisia ajeluja kaupungilla.
Silti ikävöin Helsingin kotiin. Ikävöin niin paljon. Ja tunsin hieman syyllisyyttä. Miten tämän kaiken odotuksen jälkeen, melkein päällimäinen ajatus oli oma koti siellä kaukana ja oma rakas tietysti.
Ja kun viimeksi kerroin, että aika on kullannut muistot, niin voi olla, että se kultakuori pikkuhiljaa valui muistojen päältä pois. Tiedättekö?
Joskus on todella hyvä päästä pois tästä omasta kuplasta ja Helsingistä. Hyvä päästä pois, jotta näkee, että minä todella elän unelmaani.
Kuullaan toivottavasti taas pian <3
Aurinko. Sitä olemme nähneet ja sen lämmön ihollamme tunteneet. Aivan upeaa, että se on tullut jälleen tänne vieraaksemme pitkän tauon jälkeen!
Silti olen tuntenut oloni todella uupuneeksi. Hyvin väsyneeksi. Ihan niin fyysisesti, kun psyykkisestikin.
Salo. Olin siellä viime viikolla. En tiedä mitään ihanampaa, kun koirien rapsuttamisen ja halaamisen. Sen oman kodin tuoksun ja kaikki tutut tavarat ympärillä. Niin ja ne ihmiset. Tutut ihmiset ympärillä. Siinä lähellä. Ihan soiton taikka vain kävelymatkan päässä.
Mutta silti. Tämä reissu tuntui erilaiselta. Jotenkin hyvin erilaiselta. Johtuuko se sitten ilmasta, koulusta, ikävästä, odotuksista tai ihan vaikka niistä ihmisistä siellä ja näistä ihmisistä täällä. Olin odottanut, kun kuuta nousevaa, että pääsen olemaan taas kotona. Olin odottanut kahvihetkiä äidin kanssa ja iltaisia ajeluja kaupungilla.
Silti ikävöin Helsingin kotiin. Ikävöin niin paljon. Ja tunsin hieman syyllisyyttä. Miten tämän kaiken odotuksen jälkeen, melkein päällimäinen ajatus oli oma koti siellä kaukana ja oma rakas tietysti.
Ja kun viimeksi kerroin, että aika on kullannut muistot, niin voi olla, että se kultakuori pikkuhiljaa valui muistojen päältä pois. Tiedättekö?
Joskus on todella hyvä päästä pois tästä omasta kuplasta ja Helsingistä. Hyvä päästä pois, jotta näkee, että minä todella elän unelmaani.
Kuullaan toivottavasti taas pian <3
No nyt oli kyllä huonorakenteinen postaus, sisällöltäkin aika sekava. Löysin muutaman kirjoitusvirheenkin. Step up your game gäärl!
VastaaPoistaPakko sanoa, että joskus nämä vähän sekavat tekstit ovat juuri niitä aidompia. Ihan vaan suoraan omasta päästä ruudulle. Kiitos kuitenkin kommentista :)
VastaaPoista